Inhokkeja kun kysytään niin vastaan, että YSL Opium oli ei-niin-hyvä kokemus. Minulla se putoaa kategoriaan "kärpäsmyrkyt".

Ja koska en pidä jasmiinin tuoksusta, niin Chanelin femma ei myöskään puhuttele.

Olisihan niitä, mutta ihmisen maku muuttuu iän myötä. Se mikä aiemmin tuoksui hyvältä, ei enää nykyään oikein iske. Näihin kuuluvat nykyään vanilja, kookokset sekä itämaiset tuoksut.

_________________
http://en.wikipedia.org/wiki/Lady_Penelope_Creighton-Ward

Hohoo Lady Penelope, mulle Chanelin femma on kans hyönteismyrkkyä, vaikka normaalisti tykkäänkin jasmiinista! Olen huomannut että aldehydiset kukat, varsinkin vihreään kallistuvat, on aika yökötyksiä mulle.

_________________
Blogi: Hierochloë arctica

Fragrantica

Mulla kesti kauan oppia tykkäämään Chanel Femmasta. Se tuntui alkuun jättisaippualta ja aldehydit tuntuivat pahanhajuisilta myrkyiltä joilla pilataan tuoksu. Valkoisista kukistakaan en ole ikinä hirveästi välittänyt.

Mutta kumma kyllä hillittömällä hajustealtistuksella mun maku on muuttunut ja olen käyttänyt Femmaa varmaan enemmän kuin mitään muuta tuoksua aikoihin. (Harkitsen extrait-version ostamista.) Tykkään nykyään myös aldehydeista, Le Labon Aldehyde ja Tauerin Miriam tuoksuvat minusta ihanilta. En ole uskaltanut vielä alkaa käydä läpi Arpegeita jne, tykkään kuitenkin ehkä enemmän aldehydeista vähän modernimmassa kontekstissa, tuoksuissa joita haistoin lapsena tätien päällä on aina vähän sellainen beigejen alusvaatteiden fiilis.

Mulla oli tässä välillä kausi jolloin kaikki makea gourmandius ja itämaisuus ällötti, mutta nyt olen kuluneen talven aikana taas diggaillut hyvinkin raskaita ja makeita tuoksuja (vaikka Diptyquen Eau Lente, Coromandel, Le Labon Labdanum ja Shalimar Mexique). Jostain syystä taas nahkat ja ambrat tuntuvat nykyään musta vieraammilta, tarpeettoman tuhdeilta ja päällekäyviltä.

Mun mielestä erilaiset tuoksut puhuttelevat eri säällä, eri kaupungeissa ja erilaisissa elämänvaiheissa. Nenäkin on treenattavissa ainakin jossain määrin...

Ei varsinaisesti kuulu tämän topikin alle sillä ei ole inhokkini, mutta kun täällä Chanelin vitosesta kerran puhuitte niin tungen omankin lusikkani soppaan. Minusta se ei ole paha, mutta se tuo minulle jostain syystä mielleyhtymän mummon kylpyhuoneesta (ei oman mummoni, hän oli vannoutunut Yrkän asiakas), sellaisesta jossa on tummat siniset kaakelit seinissä ja ehkäpä vihreä lattia. Hieno kylpyhuone tavallaan, mutta todella vanhanaikainen eikä enää niin säihkyvän puhdaskaan.

En ole vielä päässyt yli tuosta ajatuksesta, eikä ole tullut sellaista sopivaa hetkeä että kokeilisin vitosta iholleni ja kuulostelisin fiiliksiä sitten. En muista että olisin koskaan haistanut tuota kenenkään iholta, joten ehkä se on erilainen iholle asettuessaan. Tai sitten olen haistanut, ja nämä kylppärimielleyhtymät johtuvat parista tuttavapiiriin kuuluneesta vanhanaikaisella tavalla hienosta ikäladysta.

_________________
http://haistaite.com/

Viimeisin inhokkini on CK:n Euphoria Blossom.
Tykkäsin siitä ensialkuun kyllä aika paljonkin, mutta sitten tökkäsi. Ennen koin sen keveäksi ja herkäksi kukkaistuoksuksi, jota käyttelin muutaman kerran oikein mielelläni.
Mutta sitten tapahtui jotain. Siitä tuli ärsyttävä, teennäinen, keinotekoinen ja jotenkin vaan.. turha tyyppi. Lisäksi viimeisellä käyttökerralla ruiskaisin sitä korvaani joka sinetöi inhotuksen.
Lähti tyttärelle kokeilemaan onneaan.

Thierry Muglerin B men on tähän mennessä ärsyttävämpiä haistamiani tuoksuja, se oli niin hirveä, että heitin aikoinaan melkein täyden pullon pois. Ja en ollut itse ostanut, oli laivatuliaisia. Sehän muistaakseni sisälsi anista ja vihaan anista.

En ole ihan varma, mitä light-limua sähkökiukaalle pitää kaataa, jotta vaikutelma olisi kuin sama kuin YSL:n La Nuit de L'Hommessa, mutta luulen, että vielä lähemmäs pääsee, kun heittää muovipullonkin perään.

EDIT: Nyt olen aika perkeleen järkyttynyt: Dominique Ropion näkyy olevan listattuna tämän tuoksun lopputeksteissä. Kukaan ei lopulta sittenkään ole täydellinen. Lähellä, kyllä.

^

_________________
Oh deer.

Lisäänpä korteni kekoon minäkin.Givenchyn Amarige oli jotain niin hirveätä, ettei koskaan unohdu.Sitä oli kerran eräällä kaverillani ja kysyin vaivihkaa, mistä tuoksusta oli kyse.Luulikohan että tykkäsin siitä... Se vaan tuoksui niin pistävälle puulle jne.
Toinen "tajunnan räjäyttäjä" oli Armanin Code.Testasin sitä kerran jossain suihkauttamalla reilusti ranteeseen ja eihän se haju meinannut lähteä enää millään pois, vaikka kuinka pesin. Tuli karmea päänsärky loppu viimein.

Onhan niitä, mutta nämä kaksi pahinta

Minun inhokkini kaikista on Secretions Manifiques. Se sai minut hetkeksi ajattelemaa että onko tässä hajuvesiharrastuksessa sittenkään mitään järkeä. Jos voisin nimetä tuoksun uudelleen, olisi se nimeltään eau de Trauma. Tilasin Revlonin Charlien juuri, ja voin sanoa että se on seuraavaksi hirvein tuoksu. Toi mieleen vähän samoja viboja kuin tuo edellinen, mutta ei tietenkään yhtä pahoja. Palauteukseen lähti kuitenkin, mitä harvoin teen.

Vanhan langan pumppaus. Samalla eka viestini foorumille.

Kookos, ananas, hunaja. Hyvin usein jokin noista tuntuu pilaavan muuten hyvän kokonaistuoksun. Ei aina, mutta usein.

Thierry Muglerin Angel. Yksinkertaisesti kamalin mahdollinen mummotuoksu mitä tiedän, minulle. Ei mitenkään estä sitä että toimii hyvin monilla muilla.

Boadicea the Vicotrious Complex... haisi nahalle ja navetalle.

Parfums de Marly Galloway.. Sitruunaa ja outo pippuri myski combo, tuoksahti hieman kalalle.