Päivällä hempeilin Venezia Pastellon parissa, mutta nyt ruiskuttelin ekaan testaukseen L'artisanin Traversee du Bosphoren.
Mä olen "niche-urani" alussa ja taas ollaan ihmetyksen ääressä. "Nuuh nuuh.. ompas jännä.. nuuh nuuh.. ei hitsi miten jännä.. nuuh nuuuuuuh.. tykkäänkö vai en.. snif snif.. taidan mä tykätä kun en lakkaa nuuhkimasta.. haluanko tuoksua tältä, en tiiä.. vielä.. nuuh nuuh......"
Mainstreamien kanssa kaikki on suoraviivaisempaa!

Tiedän nopeasti pidänkö vai en. Jos pidän, tiedän nopeasti pidänkö paljonkin. Vai rakastunko peräti.
Nichejen kanssa olen aina jännän äärellä. Oikeasti mua välillä ihan jännittää ensimmäinen suihkaus ja ensimmäinen nuuhkaisu.
Mä luulen että mä tykkään tästä Traversee du Bosphoresta. Asia varmistuu ehkäpä parin, kolmen testauksen kuluessa. Mutta ensituntuma on sellainen että jään hyvillä mielin odottelemaan jatkoa

Mun nenääni tässä on jotain hirmuisen kotoisaa, vaikken sitä vielä toistaiseksi osaa mitenkään kummemmin eritellä.
Muoks: Ääääh mitä mä kursailen. Tykkäänhän mä tästä. Mä tykkään tästä paljon. Alkuun oli vähän niinkuin olisi heitetty lasillinen viskiä naamalle, mutta nyt on viskit pyyhitty pois ja jäljellä on suloinen, pehmoinen, makeahko (mutta ei ällö makeahko) tuoksu josta en saa nenääni irti!

Mulle tulee melkein turvallinen olo kun haistelen tätä. Tulee mieleen mummola, vaikka tuoksu ei ole yhtään mummomainen.
"Sillage" on hyvin hyvin lähellä ihoa, mutta tuoksu tuntuu kestävän hiuksenhienona ihon pinnalla yllättävän sitkeästi.