Helmut Langin Cuironia, vanhaa versiota. Innostuin kaivamaan tämän esiin vietettyäni viikonlopun Helmut Langin EdP:n parissa.

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

Vol de Nuit EdT:nä.

Maailmassa on melko rajattu määrä tälläisia asioita ensi kertaa haistettaviksi.
Leuto startti yllätti - odotin kunnon oksetusjuurta, vaan tämähän on virtaviivainen ja elegantti. Sen verran heiveröiseltä tämä tuntui, että suihkauksia meni puolen tusinaa, eikä kukaan bussimatkustaja kuollut. Helpompi kuin luulin ja oikeastaan vielä enemmän sukupuolineutraali kuin uskalsin olettaa. Tuoksuu todella kalliilta ihonhoitotuotteelta. Olen vähän nuhainen juuri nyt, mutta enimmäkseen saan tästä irti iiristä.

Tykkään! Ja tämä on oikeastaan ainoa 93-millisenä myytävä EdT, jonka pirtaan se art deco -henkinen paraatihaarniska vähääkään sopii. (Siinä edellisessä mallissa on enempi sellaista 1900-luvun alun sukellusinstrumentin meininkiä - tietääkö joku, meneekö nykyiset täyttöpullot heittämällä sellaiseen?)

EDIT: No, kyllähän se tavallaan tuoksuu tältä.

Pitkästä aikaa de Nicolaïn New Yorkia. Tämä ei petä koskaan!

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

Ongelmani juuri nyt on, että en tiedä mitä haistelen, mutta kaikki vähänkin lähemmäksi uskaltautuvat VARMASTI tietävät haistelevansa ...ööh, jotain.

Tyyppäsin Lacosten aftershaveä kasaripullosta - holvasin oikein avokämmenellä - ja totesin, että tästä on mennyt potku kokonaan. Korjasin tilanteen laittamalla toista, tymäkäksi tietämääni "Ritari Ässä" -osaston EdT:tä, jonka nimeä en nyt tässä häveliäisyyssyistä mainitse.

No, lopputulos on se, että omasta mielestäni en tuoksu vieläkään juuri miltään. Mutta loogisesti ajateltuna minulla on nyt kaikki syy olettaa, ettei siinä aftershavessäkään mitään vikaa ollut.

EDIT: Niin, olenkin siis piirun verran nuhaisempi kuin luulin.

Oon uskaltautunut arabi-oud ranteella duuniin. Alkutuoksu kamelin lantaa kilsan sillagella, ekan vartin jälkeen tästä kuitenkin perheenkin mielestä tulee ihan kesy skin scent.

...tai sitten en vain tunnista yleisimpiä myrkytysoireita. Eilen oli aivan toinen meininki. Tätä oli tasan yksi ruiskaus paidan alla, ja jännä, hapanimelä kukkaisnuotti kirjautui rekisteriin vähän väliä. Olen aika osaamaton kukkien tunnistamisessa ja nimeämisessä. Olen vaiheessa, jossa myös genre- ja sukupuolirajojen yli emansipoitumiseni ovat vaiheessa. Minulla oli kieltämättä nytkin pitkin päivää sellainen olo, että kuljen ventovieraan naisen tuoksu ihollani. Mikä on tietysti välillisesti tosi alfaurosmaista. Tykkään tästä larppaus-aspektistakin, mutta jury on nyt kahvilla siihen asti kunnes saan nenäni kuntoon.

Olen miettinyt nuhan ja hajuaistin herkkyyden tilapäisen alenemisen vaikutusta. Tämä (nuha) toimii muun muassa mielenkiintoisena filtterinä. Läpensä tutuista tuoksuistakin löytyy uusia puolia, kun eri nuottien väliset voimasuhteet menevät uusiksi.

Tänään tuoksun Habit Rougelta (tai sen osilta).

Ex Voton Ambre Profondia.

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

Diorin Julesia.

On selvää, että tämä on inspiroinut valtavasti Kouroksen synnyssä ja jännää, että Jules on niin paljon abstraktimpi. Vaikka Kouros tuoksuu pelkästään itseltään (ja/eli yleisen miestenvessan pisoaarin raikastinpelletiltä), siitä voi myös helposti poimia erilleen miltei jokaisen nuotin. Kouros on teknisesti virtuoosimainen - siinä on kaikki sateenkaaren värit, mutta eripuraisina kimppuina ja eri järjestyksessä kuin luonnollisessa spektrissä. Julesin väripaletti on murretumpi ja nuotteja on paljon vaikeampi nimetä. Diorin puutaheinää-osasto on päättänyt listata vain kolme: galbaani, mustapippuri ja seetri. Muissa lähteissä esintyy vähän toisistaan poikkeavia pyramideja oikein Egyptin mitalla.

Nuhani on nyt täsmälleen siinä vaiheessa, että erotan laventelin, jasmiinin ja rakuunan (melko varmasti), mutta muitakin yrttejä ja kukkia tässä kyllä on. Ja lisäksi tässä on täsmälleen oikea annostus nahkaa, eli juuri ja juuri havaittavasti (ns. nippa-nappanahkaa, koom.huom.)
Jonain heikkona hetkenäni kerkesin nimeämään Julesin eläimellisen aspektin kasvinsyöjän oksennusta muistuttavaksi, mutta tänään tajusin siitä jotain aivan olennaista. Muistan, että oikeastaan ensinuuhkaisusta lähtien tästä on aina tullut intuitiivisesti hienhaju mieleen, mutta analyyttisemmin ajateltuna ei. Kas kun Jules ei tuoksu miehen, vaan naisen hieltä. Nerokasta.

Serge Lutensin L'orphelinea, joka on ehkä maailman lohdullisin tuoksu. Haluaisin kokeilla jotain uutta ja jännää, pian.

Kyllä. Pitääkin kaivaa tuo taas esiin.

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

Enpähän muista, koska olisin viimeksi laittanut Odeur 53:a. Raa'an hedionen muistin, mutta en sitä, että kaikki muu tässä sitten tuoksuukin maidonhajuiselta hengitykseltä.

---
Lähetetty laitteesta, jossa Forum Fiend OSP v1.3.3.

Vanhaa, persikanväristä Lagerfeld Eau de Colognea. Tämänkin kanssa edellisestä kerrasta on aikaa. Muistin tämän puisena kevyt-orientaalina vähän Creedin Bois du Portugalin tapaan.
Toisin kuin Karl Lagerfeld itse, tämä näyte on ehkä vähän pyöristynyt vuosien saatossa. Tämä on nätti, puuterimainen ja toimisi erinomaisesti naisella. Kenties jopa jotain guerlainmäistä, mutta mukana on myös nökäre mehiläisvahaa.

EDIT: Päivän päätteeksi iholla on jotain, joka muistuttaa aika paljon de Nicolaïn New Yorkia vastaavassa tilanteessa.

Acqua di Parma Colonia Essenzaa.

Tämä viikko mennyt keuhkoputkentulehdusta potiessa, joten suihkautettavat tuoksut ovat olleet pois laskuista.
Onneksi on CdG Sherbet Series Cinnamon voideparfyymina.

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

CdG:n nimetöntä vuodelta 2011. Tämä on minun mielestäni ko. talon taiteellisesti korkeatasoisimpia tuoksuja, ja se on todella paljon sanottu.

Avaus on hyperrealistinen liimapuikko, mutta jotenkin tekee mieli vielä erityisesti tarkentaa, että suussasulava sellainen. Nauroin tälle taas ääneen, kun pitkästä aikaa haistelin. Sitä ei tapahdu joka hajusteen kohdalla. Matka jatkuu pakkausteppi-floraalina, jonka kukkaisnuotti taitaa olla aika lähellä syreeniä. Kokonaisuus on helppo hahmottaa, mutta vaikea luokitella. Ehkä tämä on teknisesti jonkin sortin kukkais-nahkainen chypre. Tai sitten ei.
Oli mikä hyvänsä, triviaaleista ja perinteestä poikeavista nuoteista on luotu lähes klassisoiva rakennelma, joka on sekä lyyrinen että leikkisä.

Tämä on tekstin tasolla pähkähullu tuoksu, jossa juuri mitään ei ole rakennettu varman päälle. Siksikin on niin vaikuttavaa, kuinka äärimmäisen luonteva ja käyttökelpoinen tämä on. Ja täydellisen sukupuolineutraali.