Miller Harrisin Fuméeta. Oli aikeena hamuta jotain muuta, mutta käsi tyssäsi taas tämän kohdalla.

Tässä on elementtejä, joista en kuvittelisi pelkän pyramidin perusteella pahemmin perustavani, mutta lopputulos yhdistelee suitsuketta, hartsia ja ambraa itselleni siedettävinä pitoisuuksina ja kruunaa homman korianterilla ja santelilla, joista tuskin voisin edes saada kyllikseni.

Valmistajan notaatio koketeeraa ranskalaisella laventelilla, iranilaisella elemillä, jemeniläisellä suitsukkeella, guatemalalaisella kardemummalla ja niin edelleen.
Paljon suurempi uutinen olisi vaikkapa latvialainen elemi, mutta toisaalta tuollainen ote panee miettimään orientalismin osuutta tuoksutaiteessa yleisemmin. Vaikka alan taksonomisissa lo(n)keroissa on aika yksiselitteinen määritelmä "itämaisille tuoksuille", niin on vähän hassua, että mikä tahansa virttyneen jäätelöannoksen hajuinen vahinko on "orientaali", mutta vaikkapa tämä La Fumée ei.

Joka tapauksessa ihan mahtava tuoksu.

Jämähdin keskiviikkona Timbuktuun, sillä tiellä edelleen.

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

Tänään Chanel 5.

Annikin Eau du Fieriä, tällaisena räntäisenä marraskuun päivänä tämä toimii kuin kupillinen Lapsang Souchongia! Savuinen, tervainen, sitruksinen energiapommi, jaksaa jaksaa.

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

Jickyä Parfum de Toilette -ysärikonsentraationa.
Parempi drydown kuin nyky-EdT:ssä ja jotenkin kauttaaltaan dynaamisempi, artikuloidumpi nuottien esillepano. Ei niin sitruksinenkaan (vaiko vain ajan hampaan kalvama?)

Kehittelin tuossa Pasilan ja Helsingin välisellä junamatkalla teorian syötävien ja syömäkelvottomien nuottien yhdistelyn sudenkuopista.
Kun kompositiota hallitsee tunnistettavat, (jälki)ruokaan assosioitavat materiaalit ja ei-syötäviä nuotteja on hyvin vähän tai ne ovat heikkoja, lopputulos on tavallaan kuin pahaa syötävää.
Keitos pitää kunnolla myrkyttää kukilla, hartseilla ja eläinten kuonalla, jotta siinä ei olisi mitään outoa. Ripaus ei riitä ja gurmandit ovat erikseen.

Jickyn EdT tavallaan oli kuin pahaa jälkiruokaa. Tykkään tästä PdT:stä enemmän (joskaan en ole vieläkään sitä mieltä, että orientaali muuttuu fougereksi vain laventelia lisäämällä).

Jacques Bogart One Man Show Gold Editionia, mulla on tätä kaksi pulloa, koska ensimmäisen pullon suutin/korkki on rikki ja kauppias lähetti toisen pullon. Itse tuoksuun, tämä on monsteri voimakkuudeltaan, yksi suihkaus on melkein liikaa. Tuoksussa on punaista omenaa, laventelia, orvokkia, neilikkaa, anista, häivähdys kanelia ja reippaasti intensiivistä myskiä ja amberia.
Päälimmäisenä on kuitenkin neilikka, kukat ja myski. Tuoksun kesto on noin kahdeksan tuntia tai enemmän.

Felanillaa kolmatta päivää peräkkäin.

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

Penhaligonin Castilea

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

Eilen sunnuntaina olin kotona itsekseni rästihommien parissa. Sain haista vapaasti, ja hyödynsin tilaisuuden niin huolellisesti, että tänään pikkuriikkinen suihkaus Diptyquen Benjoin Bohemea tuntui kovin voimakkaalta ja kestää edelleen

Bouquet Ideale Xerjoffilta, lämmintä mausteisuutta kylmään päivään.

Olen jumittunut Pradan iirisinfuusioon absolute-versiona (melkein viikko putkeen). Huolestuttavaa monogamiaa! Dekantti loppuu kohta enkä koe tarvetta ostaa pullona. Jos perusversiota ei löytyisi kaapista niin saattaisin harkita. Mukava jokapaikan perustuoksu, mutta ei kyllä aiheuta jännityksenväristyksiä. Vähän niinkuin mustat tukisukkahousut.

_________________
Parfumo-profiili

Jatkan Benjoin Bohemella, yritän saada tästä selkoa.
Seuraavaksi varmaankin kyselen epätoivoisena, onko jollain mahdollisuus tuoda tämä mukanaan Pariisisita, Lontoosta, Milanosta...

Jos ei löydy kuriiria niin Le Bon Marche lähettää kyllä kotiinkin:) Nyt heräsi uteliaisuus tätä kohtaan, kerro lisää!

_________________
Parfumo-profiili

Kiitos Finanna!

Saan Benjoin Bohemesta ensituoksuksi kirpeä mausteisuutta (Angelica) , joka lähtee lämpenemään kevyen ambraiseksi. Muutama tunti iholla, ja ambran seuraksi nousee kevyen öljyinen, hyvin aidon oloinen santeli. Tuoksu aaltoilee, välillä se tuntuu häviävän, mutta palaakin lämpimänä uudelleen. Ulottuvuus ei ole kärkituoksun jälkeen suuri, mutta iholla tuo elää mielestäni kauniisti ja kiinnostavasti.

Kafkaesque kirjoitti tästä, että Benjoin Boheme on viileä ja lämmin samaan aikaan. En läheskään aina saa samoja tuntemuksia tuoksuista kuin hän, mutta tässä nuo kyllä. Vähintäänkin testin arvoinen tuoksu.

Tänään tuoksutestissä Dark Season by Neil Morris.

Tietysti Lomani Black Intenseä, koska en keksinyt muutakaan tuoksua, joka näyttäisi Helsingin Guggenheimilta.