Sumukorento kirjoitti:
Mä vierastan sanaa kokoelma, ehkä siksi, että veljeni on Keräilijä: postimerkkejä, vanhoja rahoja, milloin mitäkin. Tuoksut ovat kuitenkin ennenkaikkea käyttöön, ainakin minulle.
Kiitos tästä, oivalsin juuri jotain mikä lisäsi huomattavasti suvaitsevaisuuttani. Mulle tuoksut on myös käyttökamaa eikä talolla, nenällä, todennäköisyydellä törmätä siihen joka päivä lähikaupassa tai aina edes laadulla ole merkitystä, jos tuoksu kolahtaa. Minulle parhaiden tuoksujen kohdalla ei ole edes välttämöntä, että se tuoksuu hyvälle (silloin tarvitaan kyllä ehkä vähän sitä laatuakin). Mutta välttämätöntä on, että se tuntuu joltakin korvien välissä, iholla ja varpaissa asti. Käyn tuoksuja vähitellen läpi omien kiinnostusteni ohjaamana. Jos jokin klassikko tai harvinaisuus ei yhtään alustavasti nappaa, pääsen listallani sinne asti ehkä joskus vuoden 2020 loppuun mennessä. Kiinnostus tuoksun alkuperää kohtaan herää vasta kun olen jo todennut sen hyväksi jos silloinkaan.
Sanotaan nyt suoraan, että olen pitänyt tuoksujen keräämistä pitkään aika snobina hommana. Myös se, että kokoelmaan kelvollisen tuoksun ei pitäisi mielellään tulla kadulla vastaan jonkun toisen käsikynkässä, nostattaa edelleen hieman niskakarvoja. Mutta ehkä meitä on tuoksujen kuluttajina ainakin kahta eri sorttia. On niitä jotka käyttävät ja keräävät tuoksuja ja niitä jotka lähinnä käyttävät. Kukaan joka ei ole kiinnostunut keräämään jotakin artikkelia, voi tuskin koskaan kunnolla ymmärtää, miksi se on toiselle tärkeää. Esimerkiksi mieheni mielestä voisimme ihan hyvin myydä kaikki meillä olevat vanhat muumimukit ja maksaa niillä asuntolainan lyhennykset ainakin ensi kesään asti

Sen hän saakin tehdä, heti kun ruumiini on kylmentynyt. Keräilyssä ei ole mitään vikaa, osalle meistä tuoksu vain on hieman sitä litkua avarampi kokemus. Minulle se ei ole, mutta ehkä voin vielä kehittyä ihmisenä.
Avautuminen päättyy.