Neiti Nenäsär kirjoitti:
Minä en vie sänkyyn tuoksuja. En tiedä, olisiko se muutenkaan nykyään minun juttuni, mutta kun petikumppani ei joka tapauksessa ollenkaan arvosta. Yhtenä päivänä suihkuttelin hajuvettä itseeni melko illasta, ja sen jälkeen piti tehdä sopimus, että ei enää hajuvettä kovin myöhään.
Tuo vaniljajuttu muuten pitää varmaankin paikkansa tässäkin taloudessa. Vaniljaisimmasta tuoksustani mies sanoi kysyttäessä, että "ihan ok", mikä on toistaiseksi korkein mahdollinen arvosana, minkä mikään tuoksu on täällä saanut.
Mitä muuten tehdä alkavan tuoksuintoilun kanssa, kun samassa taloudessa asuu touhua melko voimakkaasti rajoittava tapaus? Rajoittava siis siinä mielessä, että haluan, että hänkin kuitenkin viihtyisi omassa kodissaan...
Hei,
mulla on kokemus tästä. Ja voin neuvoa että anna mennä vain. Elä anna rajoittaa itseäsi. Se mikä nousee ihmisen intohimoksi, sillä on syynsä- se on healing. Todellakin. Ja hyvin usein. Hmm, sitten kun on niitä joilla on sisäänrakennettu asenne siitä että on halu rajoittaa jotain mistä kumppani innostuu, mistä se tykkää jne. Eli jos luovut nyt tästä, se voi tulla sitten johonkin muuhunkin juttuun mikä kumpuaa sisimmästä innostuksena ja taas sama homma. Jos ei salli toiselle sitä iloa nauttia asioista joista tykkää. Sitten täytyy vain valita. Julistatko sodan, vai alistutko.

Jos julistaa sodan, hallitsemis halu hmm, voi ehkä lisääntyä, mutta toisaalta, ihminen rupeaa löytämään itseään ja saa vihdoin toteutettua niitä asioita joita on "kaivannut" ja jotka eheyttää. Jeah. Ja sit kun ihminen on siinä pisteessä, että sallii itselleen sen hyvän ilman mitään "keskustelua" asiasta..... niin no, ei siihen ole sitte enää kellään mitään sanomista. ;D