Nämä. Olen aika kohderyhmävammainen ja kuten jossain toisaalla olen tainnutkin purnata, en pidä siitä, että tuoksuille annetaan "kasvot", että ne suunnataan tietynikäiselle, -näköiselle ja -tyyppiselle ihmiselle. Lutensit ovat lentäviä mattoja, joiden kyytiin kuka tahansa kaukokaipuuta poteva saa vapaasti hypätä. Ja väri- ja kuosivalikoimassa löytyy!

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

Markkinointiällötyksen lisäksi minua vaivaa myös se, että minusta typerä sukupuoliajattelu rajoittaa myös tuoksujen luomista.

Kun tietyt tuoksuaineet mielletään maskuliinisiksi ja toiset feminiineiksi - niin maskuliinisissa tuoksuissa vedetään koiraspuoliset kaakkoon - ja naisille suunnatuissa sitten taas ne naaraat. Lähtökohtahan on tietysti tuubaa kokonaisuudessaan, aivan kun en muka saisi nauttia havunneulasen tuoksusta, koska olen nainen (no ok, saan - mieheni yllä ). Mutta pahempaa luovalle tuoksujen tekemiselle on tuo kaavamaisuus, kyllä minustakin monet tuoksut haisevat vaan miesten partavedeltä tai naisten hajuvedeltä - eivätkä oikein jaksa herättää kiinnostustani. Tätä vielä korostaa tuo nykyinen tuotekehittelyprosessi, jossa kaikki tuotteet höylätään ties kuinka monen kuluttajapaneelin läpi...

Minä en oikeasti tarvitse feminiinisyyteni tueksi tuoksuja, jota kukaan ei vahingossakaan erehdy luulemaan miesten partavedeksi . Gravitoin kohti mielenkiintoisia, persoonallisia ja kuitenkin hienovaraisia tuoksuja, jotka hivelevät haistintani ja herättävät mieluisia mielikuvia. Ja etusijalla ovat ne omat mielikuvani, muita ihmisiä huomioin tuoksunkäytössäni satunnaisesti ja hyvin kaavamaisella tavalla tyyliin raikasta ja kevyttä palaveriin, niukasti tuoksua työpäivänä.

_________________
Oh deer.

No, mutta ma olenkin maailman suuremmalla hippifirmalla toissa joten tuo meno sopiikin mulle hyvin!

"Henkinen kukkamekko." Taas hienosti kuvattu

Mitäköhän isäni olisi tuosta mieltä Aika eri mieltä, veikkaisin haha. Daim Blond on Lutenseista mun suosikkini. Ambre Sultan ei ollut mun juttu, tosin mulla on muutenkin suuria hankaluuksia ambra-tuoksujen kanssa. Douce Ameren kanssa elän vielä hieman, toisaalta tykkään siitä ja siinä on joku koukuttava juttu,joka alussa lyö sieluun ja tulee olo, että ääh ei, mutta hetken päästä se onkin se juttu miksi haluan haistella käsivarttani uudelleen. Täytyy testailla sitä vielä lisää kylmemmällä. Chenestä tykkään miehen päällä, mutta koska se on vähän sellainen hikimetsä niin en halua haistella sitä jatkuvasti. Jeaux de Peau on ollut iholla niin pienenä tippana ja samaan aikaan muiden kanssa, että apua, täytyykin testata se uudelleen ja Cherqui on alussa ehkä inan liian tupakkainen, mutta enhän minä sitä ole tainnut kunnolla haistellakaan. En nyt saa päähäni millainen se olikaan... Borneo mulle on tulossa, näyte siis, ja ainakin Datura Noire on haistelulistalla.

Hmm, niin. Kuten sanottua, Daim Blond on tähän astisin suosikkini ja sellainen jota oikeasti tykkäisin käyttääkin. Kaikki muut kokeilemani menevät enemmän tai vähemmän, ainoastaan Ambre Sultanista en pidä. Lupaan kuitenkin antaa sille uuden mahdollisuuden ensi talvena.

_________________
http://tuoksuttelija.blogspot.com/

Hikimetsä! Mahtavata! Rakastan Chêneä, ostin sitä heti kun se ilmestyi, mutta "löysin" sen toden teolla vasta pari vuotta myöhemmin, kun pakkasin sen mukaan syksyiselle Tallinnan matkalle. Siitä asti se on aina tuonut mieleeni Kadriorgin puiston ja pitkät kävelyt kahisevissa kuolleissa lehdissä. Un Bois Sépian ohella suosikkini "puunhalailutuoksuista"

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

Mulla oli suuret odotukset Daim Blondista mutta se ei ollut minun nenääni tarpeeksi aggressiivinen vaan vaimeampi kuin toivomani runsas mokkanahka. Tämä on minun ihollani enemmän niuho mikrokuituliina.

_________________
Raitoja käpälään!

Nyt on mun vuoro hihitellä täällä, voihan niuho mikrokuituliina Näin me ollaan niin ihanan erilaisia kaikki ihoinemme ja neninemme Se on hyvä se.

_________________
http://tuoksuttelija.blogspot.com/

Mun mielestä tuo on aika hyvä kuvaus. Se "nahka", jonka päällä aprikoosiaromi makaa, on munkin mielestä aika kuiva ja karhea.

Oih, Mulla on Jeux de Peau ranteella. Tämä on ihana, kermainen, makea, tuhti, ihana, kunnon addiktoiva pakkaus. Tämä menee harkintalistalle kyllä Douche Ameren kanssa. Nami, herkkua !

_________________
Thougts begome things... choose the good ones!

UUSI Lutens on nähnyt päivänvalon. Ei ihan ensimmäinen santeli-teemainen tuoksu tältä talolta...

^ Tuo uusi Lutens tuoksu, Santal Majescule, on kuulemma rakennettu kolmen eri komponentin ympärille...tämän voi toki helposti myös nähdä pyramidina, jos niin haluaa:

1) Damaskonruusu, raikas ja pippurinen
2) Kaakao, makea ja kitkerä
3) Santelipuu, pyhä ja kallisarvoinen

Miltä kuulostaa? Meinaatteko laittaa testilistalle?

Kyllä, ehdottomasti on mun testilistalla.

Nyt on valkoisten kukkien kausi meneillään ja on pakko saada käsiin myös SL:n versiot niistä. Mä en tajua, että miten ne on menneet kaikki multa jotenkin ohitse. Olen haalinut näiltä vain muita näytteitä Ehkä niistä muista on sitten vain puhuttu enemmän.

Mutta Datura Noir, A la Nuit, Un Lys ja Fleurs d´Oranger täytyy kokeilla. Ja pikaisesti Fleurs d´Orangerin nimi on ehkä hämännyt mua ja olen siksi ohittanut sen...

_________________
http://tuoksuttelija.blogspot.com/

Reilut viisi vuotta sitten Basenotes Lunchilla joku tiedusteli, mitä "daim" on englanniksi ja sitä sitten joukolla kääntämään. Kun sana "säämiskä" ei oikein auennut, lopputuloksena oli "Blond Windowcleaner". Joten, miksei mikrokuituliinakin?

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

Santaliin en ole vielä lähemmin tutustunut, mutta Jeux de Peau on kuvottava. Sain siitä samplen ja miesparka toimi koekaniinina - pilaantunut maito, kohoava leipätaikina ja lakritsi, kaiken huippuna vielä kuivat kookoshiutaleet. Nghhh! Ja niin kuin ne epämiellyttävät tuoksut aina, tämä kestää ja kestää... Pariisin heinäkuu, 30 asteen lämpö = kokemus, jota en halua uusia.

Mies piti Serge Noirista mutta tässä helteessä se oli minusta aika päällekäyvä.

_________________
Raitoja käpälään!