En voinut vuosiin sietää hallitsevaa iiris-nouttia. Vielä tänäkin päivänä se pitää olla mieleeni juuri oikein sekoitettu, muuten se alkaa äklöttää. Ongelma on siinä, että iiriksellä on voimakas taipumus päätyä muistuttamaan erilaisia meikkituotteita (huulipuna, puuteri, kasvorasvat, whatever) joiden löyhkää inhoan.
Ja vaikka rakastan syödä porkkanoita muodossa jos toisessa, en pidä myöskään tästä iiriksen oranssisesta aspektista.
Toki iiris on olennainen osa monia suosikkituoksujani, mutta tosiaan, useimmiten se on sekoitettuna niissä erikoisella tavalla, kuten Bois Farinessa (heliotropin-setripuu-yrtti accord) ja Shalimarissa (bergamotti-ambra-sivetti accord).
Teknisesti ottaen loistavat iiris tuoksut kuten vaikkapa MPeG:n Iris Bleu Gris tai Serge Lutensin Iris Silver Mist saavat vilpittömän kunnioitukseni, mutta en halua suihkuttaa niitä ylleni.
Jotain vaikeasta suhteestani iirikseen kertoo se, että todelliseksi kulttisuosikiksi noussut, Guidessakin täydet viisi tähteä Turinilta saanut, (alkuperäinen, voimakkaasti iiris vetoinen) Dior Homme on koko toistasataa pulloa kattavassa kokoelmassani tuoksu josta pidän kaikkein vähiten.
Sanotaan vielä se, että mielestäni ehkä surkein ja naurettavin iiris tuoksu mitä olen haistellut, on Parfumerie Generalen Felanilla.
|
Hyvin kevyt mutta kaunis tuoksu.
.
