Mulla on joskus ollut pitkä, pullon mittainen suhde tähän tuoksuun. Muistan tosin että pulloni viimeiset tipat käytin tympääntyneenä ja lähes väkipakolla.

No, joskus vanha suola janottaa ja kun Firenzessä junan lähtöön oli hieman aikaa uudistin tuttavuuden ja otin tätä kaksi suihkausta ranteelle.

Muistan hyvin kun tämä tuoksu lanseerattiin. Tätä mainostettiin naisellisena ja puuterinpehmeänä, mikä on suurin vale ikinä. Minuun on aina vedonnut tämän tuoksun pitelemätön ilkeys ja särmikkyys. Omaa itseään hakeva nuori nainen tykkäsi siitä että tässä tuoksussa oli terää, asennetta ja kanttia. Tämä oli taatusti 18-vuotiasta egoani vahvistava tukiranka.

Nyt kun monessa eri joessa on virrannut jo paljon vettä tämä tuoksu on yhtä aikaa laihempi ja kesympi kuin muistin. Aivan kuin sen keskellä olisi jotenkin tyhjä aukko.

Onko tämä teistä sukua Coco Mademoiselle ja sen Lidl-kloonille? Minusta Dunessa on samaa koulukiusaajan ilkeyttä ja ehkä myös pyrkyryyttä. Sen sijaan hellyyttävä pehmeä jälkimaku puuttuu. Ranteelle jäi vain rasittava makankitkerä dunkkis, kuin aspartaamitabletti, joka sekin haihtui pois alle puolessatoista tunnissa eli ennen Roomaan saapumista.

Älä osta tätä tuoksua! Tässä on kyseessä huono kompromissi. Designer jonka attitude on kuin nichen mutta raaka-aineet Lidlistä.

Ai niin, ja hiekan ja dyynien kanssa tällä ei ole yhtään mitään tekemistä. Vai onko?

Kuinka te koitte Dunen? Onko nenäni puuta ja olinko ihan väärässä?

Ihastuin tämän kuvaukseen Perfumes A-Z -kirjassa ja kävin muistaakseni loppuvuodessa muutamaankin kertaan testailemassa tätä. Tuo kirjan arvio toimi mulle erittäin hyvänä myyntipuheena, huutiksestakin vaanin tätä useampaan otteeseen. Mutta ei, Dune oli minulle sitten liikaa, vaikka sitä tylyyttä osasinkin odottaa. Aion kyllä käydä nyt tämän ketjun inspiroimana kokeilemassa uudestaan, onhan tässä ollut sitä paitsi monta lientä välissä. Paikallisessa kempparissa on muuten lähes yhtä kalseata palvelua.. miestä siellä kyllä on nuoleskeltu varpaidenvälejä myöden.

_________________
Sinistä pintaa

Haistoin tänään. Mun arvion voitte kylmästi ohittaa koska tein itse saman tuoksulle. En kyennyt suihkaisemaan ranteelle. Stockan paperiliuska riitti.

Dune on mielestäni aika aggressiivinen. Ylimielinenkin. Että koulukiusaaja siinä mielessä, mutta ehkä ennemmin vittumainen matematiikan opettaja. Ehkä olen seuraavalla nuustamisella täysin eri mieltä. Dunesta tuli mieleen 90-lukuinen Tax Free-myymälä. Loma Kanarialla. Piz Buin tuoksui 90-luvulla tältä. Nykyiset Piz Buinit ei taida tuoksua samalta. Playa Del Inglesissähän ois dyynejä..? Eh..

Olen käyttänyt Coco Mademoisellea parikin pulloa, en tunnista sitä Dunessa.

_________________
Oopiumiluola
Une femme sans parfum est une femme sans avenir.
- Coco Chanel

Kävin suihkaisemassa Dunea ranteelle ja paperille. En oikein pystynyt keskittymään ensinuotteihin ja sain kunnolla otteen tuoksusta vasta kotona. Sen verran siellä kaupassa tosin alku kärysi, että se tuoksui todella pistävälle, jotenkin partavetiselle. Alkoi jo kaduttaa, että iholle asti sitä ruuttasin.

Dune tuntuu jotenkin ristiriitaiselta. Toisaalta se tuoksuu minusta ihan miellyttävälle, aika pehmeän puuteriselle. Sitten nenään leijailee jotakin hieman pistävän oloista, riitasointuista. Kun nenän parkkeeraa iholle, haistan ihanan mandariinin. Ilmeisesti se on santeli jonka koen pistäväksi tässä. Tai ruusupuukin se voi olla...

Pidän Dunen vaniljaisuudesta. Tuoksu asettuu muutenkin enemmän positiivisen kuin negatiivisen puolelle. Siinä on tuo jokin pistelevä elementti joka häiritsee. Ei paljon mutta jonkin verran kuitenkin. Dunessa on aika tyypillinen kasarifiilis, josta en juurikaan välitä. Se on jotenkin vähän liian iso tuoksu.

Kuumaa hiekkaa - joo, merituulta - ei. En löydä Dunea sen omista mainoksista lukuunottamatta tuota kuumaa hiekkaa. Drydown on sentään aika miellyttävä.

Äh, ei tästä tule mitään. Dune on sellainen ihankiva mutta toisaalta aika kasari, sillä on vähän liian isot kengät ja se saattaa nalkuttaa. Jossain vaiheessa sllä jää levy päälle ja lähdet meneen, koska kyllästyt kuuntelemaan. Mandariinit siltä kannattaa tosin pölliä ennen kuin häippäsee, tuoreempia ja muutenkin parempia mandariineja saa meinaan hakea.

_________________
Le Monde des Rêves
“Time you enjoy wasting is not wasted time.”

Olipas se kamalaa. Calonea. Haistoin sen jo korkin avatessani, ja laitoin samantien kiinni.

Stockmannin tuoksuosaston Dune-pakkaukset näyttivät hieman pölyttyneiltä. Ne eivät ilmeisesti kauheasti liiku.

Joo, Dunesta tuli mieleeni päivät, jolloin vihaa sekä itseään, että kaikkia muita.

Istahdin tuoksuttelun jälkeen junaan ja säälin kanssamatkustajiani, en tosin saanut pahaa silmää, mutta itselläni oli tosiaan aika luimisteleva olo.

Mohnin ansiosta tunnistin mandariinit, jee!

_________________
Sinistä pintaa

Otan nyt kantaa miesten Duneen... Eli naisten Dunesta en todellakaan pidä. Miesten Dunea käytin 20-vuotiaana, mutta nyt se tuntuu todella ontolta ja kolkolta. Miesten Dunessakin tuntuu olevan reikä jossain kohti. Tuoksun ällöttävä vetisyys muistuttaa 90-luvusta. Calonen tuoksu tuntuu todella epämiellyttävältä. Toivottavasti calonen käyttö jääkin sinne 2000-luvun taitteeseen.

_________________
Monsieur Christian Aigu,
Tuoksuintoa vuodesta 1977
monsieuraigu.blogspot.com

Minun on todella vaikea ymmärtää tuoksujen kompositioita.

Periaatteessa Dunessa on monta elementtiä, josta pidän kovin - kuivanlämmintä puuta, ambraa (tosin Dunen ambra on taas sitä puhtoista sorttia, joka ei ole minun juttuni), realistista sitrusta, vaniljaa, joka ei ole makeimmasta päästä. Yhdessä niistä ei vaan synny mitään sellaista, johon pukeutuisin mielelläni. Olen hyvin lähellä päänsärkyä, vaikka annostelin Dunea kevyellä kädellä.

Täytyy myös tunnustaa, että en oikeasti edes tiedä, miltä aldehydit tuoksuvat. Samalla minulla on kuitenkin epäilys siitä, että aldehydit ja minä emme välttämättä tule kovin hyvin toimeen. Jos minun pitäisi arvata, mikä osuus aldehydeillä on tämän tuoksun kanssa, sanoisin, että tuoksun omituinen mattomaisuus - se, että erotan siitä itselleni tuttuja aineksia todella huonosti on aldehydien ansiota, samaa piirrettä olen havainnut ainakin joissain aldehydituoksuissa. Minun nenääni Dune on myös hyvin kukkainen koko elinkaarensa ajan - mutta erityisesti kukkien kohdalla nenäni tekee totaalisen tenän - haistan vaan aromin, jonka osaan nimetä kukkaiseksi, mutta en pysty poimimaan tuoksusta yhtäkään erillistä kukkanuottia. En voi sille mitään, mutta omassa mielessäni luokittelen tällaisen tyylin on kohtaan halpa. Tältä haisee huuhteluaine.

Omalla kohdallani Dune pettää pahiten mielikuvien kohdalla. Dunesta ei tule mieleen mitään erityistä. Dune on minulle hajuvesi, joka haisee hajuvedeltä (oh, nyt tajuan, miksi minulla ei ole tuoksublogia ). Ymmärrän myös nuo kommentit tylyydestä. Duneen pukeutuessa ei ole kysymys siitä, että tuoksu sulautuisi ihoni kemiaan. Maltillisestikin annosteltuna huuhtelin Dunella ihokemiani kokonaan pois pelistä.

_________________
Oh deer.

Aldehydit tuoksuvat jättiläissaippualta. Ne voivat myös tuoda tuoksuun tietynlaista kihinää ja kohinaa. Haistele Chanelin femma niin saat selkeän käsityksen.

Mulle aldehydit ovat hivenen haastava ainesosa. Vähän kuin kubistinen naulakko jota ihailet lehdessä mutta johon satutat itsesi pimeässä.

Juu, aldehydit ovat haastava ainesosa ja tuo mattomaisuus on todella se oikea kuvaus. Aldehydit tekevät tuoksusta vaikeastieroteltavan. Gogol: Erityisesti C10-C12 -aldehydit tuoksuvat saippuaiselle. C9 on muistaakseni tärkeä ainesosa sireenin ja orvokin tuoksussa. Ja aldehydit yhdistettynä myskiin vasta ovatkin saippuaisia.

_________________
Monsieur Christian Aigu,
Tuoksuintoa vuodesta 1977
monsieuraigu.blogspot.com