Mun nuoruuteeni kuuluu ehdottomana tuoksuyliannostuksena Yvesin vanilja ja kookostuoksut, jotka olivat niissä pyöreissä pulloissa

Ensinnäkin koko tyttöjoukko läträsi vaniljan tuoksua niin paljon, että olimme kuin kävelevä vaniljatanko vaniljajäätelöllä kuorrutettuna. Toisaalta, minun ihollenihan ei vanilja edes sovi, siitä tulee pistävä ja tunkkainen, joten yritin päästä kutakuinkin jonkinlaiseen vaniljaiseen tulokseen sillä kookoksella, joka oli paljon pehmeämpi versio, eikä ollenkaan niin pistävä. Jossain vaiheessa tilasin paljon niitä marjaisia ja hedelmäisiä tuoksuja, karhunvatukaa, vadelmaa, persikkaa jne. ja vaikka niissäkin oli jotain hieman pistävää, niin ne olivat mukavia tuoksuja nuorelle naiselle, joka ei ole aikuinen, mutta ei enää lapsikaan. Raikkaita ja helppoja.
Jossain vaiheessa Yvesillä oli jonkinlainen vihreä tuoksu, josta pidin, vaikka se ei niin tyyliini sopinutkaan, nimeä en kyllä saa päähäni. Siskoni lemppari on ollut vuosia Yvesin Ode lamour (olikohan oikein) josta minä taas en piittaa ollenkaan, hyvin hajuvesimäinen perustuoksu.
Anopillani näyttää olevan kaapissa pullotolkulla Yriaa, muistaakseni se on myös Yvesin tuoksu. Sitä en ole nuuhkinut. Pitänee varmaan

Ammattikoulussa eräs luokkatoverini käytti Ming Shuta, ja muutaman kerran huomasin nuuhkivani innoissani vanaa, joka hänen perässään kulki. Oma Ming Shuni jäi kuitenkin käyttämättä, se ei vaan ollut minun ylläni yhtä ihana.