No niin, iltapäivä ja ilta meni Torniossa ja Haaparannassa asioidessa Santosin säestyksellä. Kun tuo 90-luvun alussa ostamani pieni pullo hiljattain löytyi muuttotavaroista ja kokeilin sitä, sen kesto tuntui vähenneen reilusti, (ja varmasti jonkin verran onkin), mutta kaupungilla liikkuessani tuoksu tuntui pehmeänä ja mukavana koko ajan. Illalla huomasin huomaamatta nuuskivani sitä ilmasta lähes jokaisella sisäänhengityksellä. Sipaisin Santosia sormella niskaan ja vähän poskille silloin päivällä, joten määrä oli hyvin pieni - mutta aine on öljymäistä.

Santos on (ja oli etenkin uudempana) vahvaa ainetta, mutta ei koskaan pommi. Se verhoaa käyttäjän pehmeällä ja hienostuneella tuoksulla, jossa ei tunnu olevan mitään epämiellyttävää sävyä. Siitä nauttii ikäänkuin huomaamattaan.

Oho.

Voin tehdä sulle Christian näytteen tuosta vanhemmasta Santosista, jos haluat vertailla. Menee jonkun verran aikaa kuitenkin, kun mulla taida olla nyt putkia jäljellä.