Sensured edition pikemminkin. Huomasin, että olit poistanut myös oivallisen top viiskyt -listasikin.

Tämä.

Useiden vintage-tuoksujen estetiikka on aivan erilaista kuin monien nykytuoksujen, ja musta olisi kyllä vähän hassua kategorisesti sanoa että "vintage-tuoksut on parempia". Vaikka tuoksujen makuasia-aspekti tuntuu olevan useimmille itsestäänselvyys, minusta on jännää miten usein sanamuotoihin monilla valikoituu esim. "tämä on paras" vrt. "tämä on suosikkini".

Suht pitkään blogeja ja foorumeita lukeneena mulle vintage-tuoksut vaikuttaa enimmäkseen ultimate-snobbailun muodolta tuoksujen kentällä nykypäivänä. Siihen liittyy paljon sellaista sormella osoittamista että mikä on "oikeaa" ja "kunnollista".

Vintaget on nykyajan super-niche, niitä kun on konkreettisesti olemassa enää vain suht pieniä määriä, toisin kuin monia tavaratalo- ja perus-niche -tuoksuja, jotka ovat erittäin pienellä vaivalla lähes joka jampan ulottuvilla. Vintage-tuoksujen kanssa voi marmattaa siitä kuinka ennen oli kaikki paremmin, iloita eksklusiivisuudesta ja ehkä myös kokea ylpeyttä siitä kuinka "ei maksanut turhasta" kun löytää vaikka ebaysta jotain.

Raaka-ainehölötyksetkin on siinä mielessä vähän huvittavia, että aika harvalla ihmisellä on oikeasti selvää käsitystä miltä esim. erilaiset (ja eri-ikäiset) santelit ja substituutit tuoksuu yksinään, puhumattakaan että osana jotain tuoksua. Mulla ainakaan ei ole.

Vintage-snobbailu liittyy myös nykymarkkinoille asti selviytyneisiin klassikoihin. "Ai luulet että Mitsouko tuoksuu hyvältä? Ei se ole enää edes sama tuoksu, minulla on Mitsoukoa vuodelta 1978 ja kyllä se vaan on miljoona kertaa parempaa" Rep. ad nauseatum eri tuoksuilla.

Silti monenkin mielestä nykyinen Mitsouko tms. saattaa tuoksua varsin hyvältä kaikkine muutoksineen. Tällaisen tunnustamiseen harvoin törmää blogeissa ja foorumeilla kun tarpeeksi moni vanha harrastaja niin tykkää kylvää sitä "ennen oli kaikki paremmin" dadaa.

Kirjoitin tähän jo kerran vastauksen, mutta se katosi johonkin. Oli ajatuksena laittaa sulle vetiver-tuoksuja, kun on niistä ollut niin puhetta, vaikka ei nuo kaikki niin vetiver-vetiverejä ole. Erityisesti kiinnostaa kuulla, mitä mieltä olet tee-vetiveristä ja miten vertaat sitä kahden hengen teehen.



Eipä täällä pohjoisessa paljon pienempiä varmistajia näe. Ei ole konseptikauppaa, joka möisi Comme des garconia. Konseptikauppaa lähinnä on kirjakauppa, josta saa konseptipaperia.

No ei ole Helsingin tilanne paljon parempi, kyllä se on netistä tuoksut hommattava.

Vähän jo paperilta vetivereitä nuuhkuttelen, kun en malta odottaa FIllen haihtumista . Tee-vetiveri vaikuttaa ihan minun jutultani.

_________________
Oh deer.

No, kylläpä taas mopo karkaa.

Keskustelu alkoi pienestä huomautuksesta, johon tuli lyhyt kommentti.

Halusin vain kommentoida yksinkertaisesti sitä, mitä täällä Oulussa on tarjolla, joka on todella vähän. Täällä ei ole Korreseja tai L'Occitaneja. Perusmarkettien lisäksi löytyy vain Yves rocher ja Body shop. Kun sanoin, ettei marketin nykytarjonnassa ole mitään kiinnostavaa, tarkoitin siis sitä tarjontaa, mitä täältä hyllystä löytyy. En parfumerian nykytilaa kokonaisuutena.

Ainoat kiinnostavat tuoksut, jotka voisin ostaa Oulun tarjonnasta ovat Kouros, Antaeus, Pour monsieur ja Armanin Eau pour homme. Niiden kohdalla mielestäni, mitä olen haistellut, aiemmat versiot ovat parempia. Esimerkiksi uusin Kouros on selvästi ohuempi kuin muutama vuotta vanhempi.

En tarkoittanut sanoa, että vanhat tuoksut ovat aina parempia kuin uudet. Halusin sanoa, että tuoksujen vanhemmat versiot ovat usein parempia kuin niiden uusimmat versiot.

Vai alkoikohan asia tuosta Julesin kommentista kumminkin, se on ehkä enemmän "kategorisesti parempi" -henkinen. Itse ymmärsin tuon sinun viestisi (joka tuli sillä välillä kun kirjoitin omaani) juuri kuten tarkensit.

_________________
Oh deer.

Ei mun viesti ollut Jaakiem erityisesti sulle osoitettu, se oli ihan yleisellä tasolla vintage-tuoksuista ilmiönä. Tuli mieleen kirjoittaa siitä tuon Julesin viestin "mitä vintagempi niin sitä parempi..." jne luettuani.

Mun mielestä vintage on ihan mielenkiintoinen suuntaus tuoksuharrastuksessa. Jos pitää isojen talojen klassikkotuoksuista, kannattaa tsekata tilaisuuden tullen, miltä ne ovat haisseet eri aikoina. Eroista oppii. Ja pääsee vaikka haistelemaan aitoa santelia ja vertaamaan sitä eri tavoilla koostettuihin nyky-santeleihin.

Mulla käy kateeksi se, milllä hinnalla amerikkalaiset näyttävät tällä hetkellä ostavan vintagetuoksuja, ainakin Fragrantican kuvaketjun perusteella. Periaatteessa kirpputorihinnoilla liikkuu, joten ei voi harrastuksen snobismista. Minusta näyttää siltä, että huimia summia maksettaisiin lähinnä Guerlainin ja Chanelin isommista nimistä, etenkin jos ovat hienoissa pulloissa. Toinen "vintage"-ilmiö lienee se, että myös vasta muutamia vuosia sitten lopetetuista pulloista (esim. Le feu) pyydetään isoja summia. Niilläkin on siis kysyntää.

Jep jep, mutta "aito santeli" on taas näitä kyseenalaisia määritelmiä. Synteettisiä santeleitakin on käytetty aikasta pitkään yksinään, sekoituksina ja mysorenkin rinnalla ja nettiin voi kirjotella kuka vaan mitä vaan santeleista ja niiden "aitoudesta" eri tuoksuissa. Ja kuinka moni haistaakaan sen aitouden, jos siitä ei ole esitietona sanottu... ja kuinka moni haistaa sen aitouden siksi koska siitä on sanottu?

Snobismia on monenlaista, se ei katso aina kulutetun rahan määrää.

Toisaalta eikö koko tuoksuharrastus ole olemukseltaan "snobia"?

Jos snobismilla tarkoitetaan erinomaisuuteen pyrkimistä tai ajatusta siitä, että pystyy itse omalla nenällä arvioimaan ja arvottamaan mieleisiään tuoksuja, niin eikö se ole tämän harrastuksen olemus. Voiko harrastaa tuoksuja, jos ajattelee, että enpä minä näitä paljon haista, enkä osaa näistä mitään sanoa, mutta ei se haittaa, kun minulle kelpaa vähän heikompikin tuoksu? Haluaako kukaan tietoisesti tavoitella keskinkertaisuutta?

Jollekin tuoksuharrastus ylipäätään voi olla snobbailua, toiselle se voi olla esim. vaihtelunhalua ja aisti-ilakointia.

Snobismi ei kyllä käsittääkseni tarkoita ihan noita asioita mitä mainitsit.

Mulle tämän harrastuksen olemus on löytää itselle mieluisia tuoksuja ja saada niistä eri tavoin hyvää oloa. Totta kai siinä tapahtuu oppimista ja omaa arvottamista (tykkään tästä, tästä en, kuvailisin tätä näin ja noin jne) mutta se ei ole snobbailua.

Yhdenlaista snobbailua voisi olla esim. varta vasten esitellä jotain käyttämääni tuoksua sillä mentaliteetilla että toinen varmasti tajuaa kuinka paljon olenkaan asiaan perehtynyt (häntä enemmän) ja kuinka erinomainen ja harvinaislaatuinen asia (ei hänen omistuksessaan) on kyseessä, ja samalla erinäisin sanakääntein esittää kuinka tyhmä ja mitätön toinen on kun hän käyttää tuoksua X. Moitteet tuoksulle X voisi keksiä tilanteen mukaan vaikka hinnasta, yleisyydestä, brändin eettisesti kyseenalaisesta toimintamallista tms.

Itse ketjun aiheeseen: ekalla kvartaalilla oon tänne ajat sitten raportoitujen jälkeen hommannut Olfactive Studion Autoportraitin, Chambre Noiren, Still Lifen ja vielä Lumiere Blanche -backupin (kaikki pienellä alella ja ennenku hinnat vähän nous), Cartierin L'Heure Fougueusen ja Mallen Dries van Notenin. Lisäksi minit Eau Claire des Merveilles, Bottega Veneta ja Mandragore.

hih, mää kyllä voin avoimesti myöntää että musta on tullu vähä ehkä snobi näitten tuoksujen kanssa, ja oon kyllä aidosti ja rehellisesti sitä mieltä että mitä meillä just täällä pohjosessa on tarjolla, on oikeasti vähä tylsää... voisin nimetä kaksi tuoksua jotka voisin ostaa täältä stockkalta; Chloen love intense ja Guerlainin Shalimar parfum initial ainoastaan kaksi.... ehkä tässä ajan saatossa tosiaan huomaa näitä eroja tuoksujen muunnelmista kun niitä haistelee rinta rinnan oman vanhemman pullon kanssa. Ehkä minusta on tullu vähä hifistelijä.. mutta ei sillain ylpeällä tai leuhkalla tapaa, ei suinkaan, vaan ainoastaan mielenkiinto on kääntynyt toisaalle, kun tuntuu vaan että "tää on jo nähty" fiilis kun kemppariin Oulussa kävelee.

_________________
Thougts begome things... choose the good ones!

Kappas, täällä syntyi keskustelua vintagesta. Niin, vintage harrastuksen syitä voi olla monia. Voin kertoa omistani näin päikkäreiltä heränneenä unenpöpperössä. Katsotaan mitä tulee kirjoiteltua

Antiikki ja vanhat tavarat ovat kiinnostaneet mua aina pikkulikasta saakka. Olen himoiten katsellut kuvia vanhoista kartanoista, niiden huonekaluista, upeista astioista jne. Krumeluuria ja yksityiskohtia on riittänyt. Moni esine on valmistettu aivan eri tavoin kuin ykyään ja näyttää aivan erilaiselta kuin nykytavara. Ne ovat kauniita ja niiden historia on mielenkiintoista. Kuka on käyttänyt mitäkin ja miten, miten raaka-aineet on saatu, joku on käsin tehnyt mitä ihmeellisimpiä asioita. Upeaa, ihmeellistä taitoa ja näköä. Eri maailma kuin tämä jossa nyt elän. Olisi aivan upeaa päästä komppaamaan johonkin vanhalle ullakolle ja katsoa mitä kaikkea jännää sieltä löytyisi. Vanhat naistenlehdet, ihania! Käytetty kieli, kuvat ja maailmankatsomus ovat erilaisia ja mielenkiintoisia. Kaikki tämä herättelee mussa jotain sanoin selittämätöntä sisäistä hykerrystä.

Tätä ajatellen en ihmettelekään, että olen kiinnostunut myös vanhoista tuoksuista. Nämä eivät ole järjestyksessä:
1. Minua kiinnostaa hirvittävän paljon, että miltä tuoksut ovat tuoksuneet silloin aikoinaan. Millaisen tuoksun suunnittelija on halunnut silloin joskus luoda ja millainen siitä on tullut silloisilla raaka-aineilla. Tietenkään vanha tuoksu ei enää tuoksu samalta kuin silloin kun se on pullotettu, mutta kuitenkin. Millaista tuoksua sen ajan naiset ovat tuoksutelleet kun ovat menneet ostoksille ja suihkutellut tai taputellut tuoksua kotonaan...

2. Miltä klassikot ovat tuoksuneet, millaisia eroja niissä on nyt tuotettuihin tuoksuihin. Vrt. "Jos Mitsu tuoksuu nyt tältä, niin miltä tuoksuu 60 vuotta sitten tehty Mitsu". Liittyy ekaankin kohtaan, silloiset raaka-aineet ovat olleet eri ja tuoksut ovat tuoksuneet erilaiselta. Millaiselta - se kiinnostaa.

3. Mielikuva. Romanttisena hömppänä minua kiinnostaa monien vanhojen tuoksujen estetiikka ja niiden luomat mielikuvat. Caronin Nuit de Noel musta parfyymipullo vihreässä rasiassa tasseleineen herättää minussa suloisen naisellisuuden ajatuksen. Kauniita, mahtavia mielikuvia. Voisin haluta omistaa pullollisen tuota ihan vain siksi millaisia ajatuksia se minussa herättää ja laittaa tuoksua ja katsella pulloa.

4. Historia. Vintage tuoksut ovat pala historiaa monella tavalla ja se kiinnostaa. Tuoksun ja pakkauksen historiaa on mukava lueskella ja tutkailla pullon ja paketin ulkonäköä sekä pohdiskella tuoksun olemusta sen historiaa vasten. Ulkonäkö kiehtoo.

5. Klassikoista puhuminen vaikuttaa mielenkiintoa herättävästi. Toisaalta vaikea saatavuuskin voi nostaa mielenkiintoa - voi pojat jos saisin käsiini jonkin Guerlainin yli sata vuotta ilmestyneen harvinaisuuden! Mutta toisaalta- kyllä siinäkin enemmän kiinnostaa se, että miltä pullo ja sen etiketti näyttää, vanhat frontit ja millaisia mielikuvia etiketin ja pullon sekä tuoksun nimen on haluttu herättävän sekä se, että miltä sellaisen tuoksu tuoksuisikaan!

6. Olen huomannut, että ihan oikeasti ne saattavat tuoksua paremmilta kuin modernit versiot. Esim. Shalimar parfum de toilette- oi mahtavuus! Vanhempi Chanel 5 -aah, nykyajan versio-aivan olematon! Ja koska haen parempia tuoksuelämyksiä, haluan haistella vintagetuoksuja. Odotan jatkossakin taivasta aukeavaksi.

7. Tyyli. Rakastuminen Vol de Nuitiin ja Hasu no Hanaan ovat tuoneet tullessaan valtavan janon päästä haistelemaan vanhan tyylisiä tuoksuja. Mikäs sen oivallisempi keino kuin haistella oikeasti vanhoja tuoksuja eikä vain uusia tuoksuja jotka on haluttu tehdä vanhahtavan tyylisiksi.

Hm olikohan muuta. Palaan asiaan tarpeen mukaan Olen hurahtanut vintageen ja nautin siitä suunnattomasti. Se on hyvin mielenkiintoista, se tarjoaa monta eri aspektia. Jaakiem, minäkin olen kateellinen jenkeille. Ei täältä löydy kirppiksiltä "Oho-sinetöity Chant d'Aromes parfyymi- 10 euroa". Ei yhtään Caronia, ei mitään. Saatikka että niitä tosiaan saisi halvalla. Ebaystakin saisi monesti tavaraa paljon halvemmalla jos asuisi USA:ssa.

_________________
http://tuoksuttelija.blogspot.com/

Hyvä, Anna!! Kuvailit vintage-arvostuksen ja -kiinnostuksen naulan kantaan! Juuri samanlaiset seikat samalla tavalla kiinnostavat allekirjoittanuttakin. Kyse ei ole minkäänlaisesta snobbailusta.

Nöyrimmästi

Teidän Jules