Aistituntemus ei ole tietenkään koskaan
kaikille tuttu.
Aistikokemuksen ja tuoksunuotin välisestä yhteydestä - tai siihen liittyvästä epätarkkuudesta - en ole kovin huolissani, eväthän sanojen takana olevat käsitteetkään ole yhtenäisiä eri ihmisten välillä. Minun käsitteeni, joka sisäisesti vastaa sanaa "tuoli" on erilainen kuin Gogolin tuoli. Meidän molempien tuolikäsitettä voi muuttaa ja venyttää vaikkapa uudella design-tuolilla, josta ei meinaa ymmärtää, että siinä todellakin voi istua - tai taideteoksella, joka näyttää tuolilta, mutta jossa ei todellakaan voi istua (funktio ei tosin määrittele käsitettä (kognitiivisessa mielessä), toim. huom.). Gogolin ja minun tuolini ovat kuitenkin riittävän yhteneviä mielekkääseen kommunikointiin sanojen välityksellä - ja käsitteiden erilaisuus sisältää mahdollisuuden meidän molempien tuolikäsitteen laajentamiseen/tarkentamiseen Gogolin ja minun tavatessa.
Mutta jonkin tasoinen tuoksunuottien tunnistaminen on välttämätöntä, jotta tuoksuista voi ylipäätään puhua. Tunnistamisen ei tarvitse olla eksaktia, "virallista", vaan nimenomaan pohjata kokemuksiin, jota voi kuvitella toisellakin olevan, siksi ruisleipä ja silli toimivat täällä hyvin. Jos tuoksusta ei yritäkään löytää mitään tuttua, joka voisi olla toisellekin tuttua, keskustelu jää väistämättä "kiva" ja "yök" -tasolle. "Haisee mummolle" - tuossahan on jo yritystä - ja aivan erityisesti, jos puhutaan ihan tietystä mummosta, jonka molemmat keskustelijat tuntevat.
Jos halua tuoksun erittelyyn ja yhteisen tuoksukielen tunnusteluun ei ole, tuoksuista puhuminen on mahdotonta. Jos tuoksukieli tuntuu pelottavalta, vika on minusta siinä, että oma "sanasto" on suppea - tärkeintä on hyväksyä se, nojata kuvailussa omiin kokemuksiin, joita voi kuvitella muillakin olevan - ja vähitellen täydentää omaa tuoksusanavarastoa tutustumalla tietoisesti tuoksuraaka-aineisiin - monet niistä ovat hyvinkin arkisia ja / tai löydettävissä kotimaisesta luonnosta, omasta keittiöstä... Ja silti ei kannata hylätä kokemusperäistä kuvailua, "pina-colada" on monelle mielekkäämpi ja kiinnostavampi kuvaus kuin "tuore ananas ja kookosmaito" -molemmat harvinaisia raaka-aineita suomalaisessa arkikeittiössä.
Haistelemisesta ei voi sanoa, että "väärin haistettu". Itse asiassa tähän vertautuu hyvin "väärin käsitetty" - mutta käsitteetkään eivät ole tarkalleen ottaen vääriä, ne ovat vaan erilaisia.
Väärä käsite on itse asiassa kehittymätön ja/tai uusi käsite - kokemusten ja kielellisen vuorovaikutuksen tehtävä on saattaa käsiteraakile vähitellen sille tasolle että toisten ihmisten ymmärtäminen on mahdollista - ja muiden on mahdollista ymmärtää itseä. Sekä tuoksukokemus, että käsite ovat alttiita muutokselle ja täydentymiselle. Jokainen haisto on oikea haisto, jopa se että ei haista jotain (paitsi ehkä se jos ei haista yhtään mitään - siinä tapauksessa tämä keskustelu on turhaa).
Sivusimme tätä aihetta Mukaelin kanssa tavatessa - ja myös tuolla sokkohaistiketjussa, Mukael käytti tästä sanaa "kalibraatio". Kulttuurinen yhteys tuo väistämättä jonkintasoista lähtökohtaista yhteistä kalibraatiotasoa
kokemustason kuvailuun - mutta on helppoa kuvitella, että välillämme on huikeita eroja. Matkustelevan maailmannaisen ja kulinaristin Gogolin, tai hoocee-keräilijä toxun kokemusperäinen sanasto on aivan toisella tasolla, kun einespizzaa lämmittävän peruspirkon. Mutta ei Pirkonkaan varasto olematon ole, sitä vaan tavoitetaan nimenomaan etsimällä kokemusperäisiä yhteyksiä ja innostamalla Pirkkoa analysoimaan einespizzaa ja muuta elämänpiiriin liittyvää haiskahtavaa. Tätä kuilua on mahdollista ylittää ihan normaalilla inhimillisellä keinolla: asettumalla toisen asemaan, kurkottamalla itselle ehkä vähän vieraaseen elämänpiiriin, olemalla utelias ja osallistuva. Periaatteessa tuoksuista keskusteleminen tällä tasolla on aina mahdollista, mutta...
...sitten on myös tuo
aistimisen tavan kalibraatiotaso, tällä tasolla on pakko ymmärtää, että ihmiset myös oikeasti haistavat asioita eri tavalla, on anosmiaa, yliherkkyyttä joillekin nuoteille, liian vahvoja tai täysin puuttuvia käsitteellisiä aivokytkentöjä joillekin tuoksuelementeille... ...nämä eivät ole pelkästään makukysymyksiä, vaikka mieltymyksetkin minusta operoivat tällä tasolla. Tällä tasolla tuoksukeskustelun ambivalenssi on vaan hyväksyttävä - ja sehän on itse asiassa osa keskustelun kiehtovuutta. On mukavaa ja kiehtovaa yrittää tavoittaa toista tietoisuutta tälläkin tavalla. Siitä myös seuraa se, että tuoksuista keskusteleminen voi oikeasti olla helppoa yhden kanssa, hankalaa toisen - mutta tätä kuilua voi kaksi halukasta kaventaa laajentamalla "muodollista" tuoksuosaamistaan, sitä ei vaan koskaan saa umpeen kurottua.
Samasta asiastahan me puhutaan, kunhan saivartelen

.