Päivän päätteeksi piti mennä vielä kokeilemaan Toxun suosittelemaa Pour un homme de Caronia.

Ensivaikutelma oli taas lekalla päähän vaikuttava. Tätä kuvaillaan vanilja-laventeli-tuoksuksi, mutta on tässä muutakin. Ainakin hitunen rosmariinia tai vastaavaa vihreää yrttiä Tässä on likainen pohja kuten Jickyssä, mutta paljon miedompana. Sen kun kerran haistaa, niin se ei ikinä unohdu.

Lisäksi tässä on metallinen tuntu ainakin näin alussa. Se voi olla myös jokin sitrus, sillä olen huomannut, että minulla on vaikeuksia joidenkin "sitruksien" kanssa, koska ne ovat niin teräviä, että viiltävät nenää ja haittaavat haistamista.

Tuntuu, että tämä menee hieman päähän, joten pelkään, että tämä voi aiheuttaa päänsärkyä. Toivottavasti ei. Sopivalta etäisyydeltä tämä tuoksuu todella hienostuneelta. Tämä menisi ihan täydestä naisten tuoksuna. Tämä menisi täydestä myös mummotuoksuna.

Tämä on ensivaikutelma. Pitää katsoa vielä ajan kanssa, millaiseksi totuus muodostuu.

Pour un Homme on iki-ihana. Joskus foorumilla useampikin naisihminen totesi sen olevan niitä tuoksuja, joka herättää välittömän halun nojata sitä käyttävän miehen olkapäähän tai käpertyä hänen kainaloonsa.

Etat Libre d'Orangen Antihéros on simppelimpi ja saippuaisempi, mutta siinä on samat luottamusta herättävät vibat.

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

Cuir Fetiche, Maitre Parfumeur et Gantier. Onpas tässä myskinen avaus.

Maitre Parfumeur et Gantier:ilta tunnen ennestään vain Ambre Precieuxin, jonka swappasin sokkona tuoksunuottien perusteella Tompan mustan orkidean tilalle (rakastin sen ensituoksua, mutta loppuvaihe ihollani - meh, mikä pettymys). Ambre Precieux on kyllä laatuisaa, ihastuttavaa (ja suoraviivaista) ambravaniljaa, mutta liki mahdoton käyttää valtavan ja täyteläisen projektionsa takia, spraypullo ei mitenkään helpota annostelua. Sitä tuoksua yksikin suihkaus on liikaa...

CF ei tunnu ihan yhtä powerhouselta, mutta ei tämäkään taida olla mikään seinäkukkanen. Kirjoitan tästä illemmalla lisää, luulen, että kestoa tässäkin tuoksussa riittää...

_________________
Oh deer.

Itse Caronille lämmennyt. Siinä oli joku viiltävä ominaisuus. Tuntui kuin olisi työnnetty ohut jääpuukko nenästä sisään ja ohimosta ulos. Osaisiko Aigu sanoa, mikä se voisi olla?

Aloitan päiväni Bossin Number onella. Alku oli animaalinen, mutta muutamassa minuutissa laskeutuu hunajaksi, josta on leikattu makeutta vähemmäksi rosmariinin kaltaisilla yrteillä. Taustalla ehkä ruusu. Tämän pissa-aromi tuo mieleen muuten ikätoveri Kouroksen, mutta onkohan tämän tuoksun eläimelliset osat peräisin hunajan sävyistä? Minkälainenhan tämä on ollut tammisammaleen kanssa?

Samalla lueskelen ihmisten kommentteja Fragranticasta ja tulen surulliseksi. En siksi, että tämä olisi niin ainutlaatuinen tuoksu, että tästä pitäisi kaikkien pitää. Kommentit vain kertovat siitä, että minkälaiseksi tämä tuoksumaailma on mennyt.

Tätä kuvaillaan lähinnä eläkeläisten tuoksuksi. Joku kertoi tykänneensä, mutta tyttöystävä oli kommentoinut, että oli liian vanhan hajuista, joten ei tykännyt enää. Onko hunajan tuoksu muuttunut vanhanaikaiseksi? Eikö nykyään saa tuoksua kuin suklaalle, vaniljalle ja vesimelonille? Miksi ihmiset antavat muiden kommenttien vaikuttaa niin voimakkaasti mielipiteisiinsä? Tätä tuoksua ja monta muuta vastaavanlaista käyttävät varmasti ihmiset, jotka ovat pitäneet sitä nuoruudessaan 80-luvulla ja ehkä sen vuoksi tuoksu leimaantuu hieman iäkkäämpien tuoksuksi. Mutta voiko tuoksulla olla ikää?

Taidan olla tuoksumieltymysten perusteella tämän foorumin vaari.

Ääääh, minua aina pikkuisen ärsyttää ikäjutut tuoksujen yhteydessä. Itsekin niitä joskus viljelen mutta yleensä ainoastaan viittaamalla jonkun tuoksun nuorekkuuteen tai että se vaikuttaa erityisen sopivalta nuorille. On joo tuoksuja jotka on ehkä liian "klassisia" tai "tyylikkäitä" tai "hienostuneita" nuorille ja leimautuvat siksi aikuisemmalle väestölle mutta silti mua tökkii ikämääreet.

Olen ikuinen kapinallinen. Minusta ikä ei muutenkaan ole mikään ihmistä tiukasti säätelevä tai sitova ominaisuus, en näe, että tietyn ikäisen ihmisen pitäisi osua tiettyyn muottiin ikänsä takia. Minusta sellaisia muotteja ei edes ole, ainakaan minun maailmassani. Voi toki olla yleistyksiä jne. mutta minusta nekin ovat viitteitä, eivät sääntöjä tai jotain mihin pitäisi pyrkiä.

Rajat on tehty rikottaviksi (ei toki päde kaikkeen elämässä ) ja tuoksut on aika turvallinen alue niitä raja-aitoja kaadella. Pitääkin ottaa harkintaan jonkun ylityylikkään ja chicin tuoksun antaminen lahjaksi noille teinittärille. Tosin voisi vähän hirvittää katsella kalliin liemen ylenmääräistä luttaamista...

_________________
Le Monde des Rêves
“Time you enjoy wasting is not wasted time.”

Ei mua haittaa, että mua luullaan makuni vuoksi vanhanaikaiseksi, koska se on jossain määrin totta. Se tympii enemmän, että hienot tuoksut hylätään vanhanaikaisina ja muoti määritellään niin kapealla makupaletilla.

Tuo tunne on kyllä tuttu aika monenkin tuoksun kohdalla, mutta ei tämän. Nämä ovat toki hyvin henk.koht. juttuja.

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

Cuir Fetiche on minusta lopultakin oikein pehmeä ja helppokäyttöinen nahka, mutta se ei jostain syystä kuitenkaan saa sydäntäni sykähtämään.

CF:een pukeutuessa tajusin taas kerran oman tuoksusivistymättömyyteni. Vaikka olen ollut pitkään kiinnostunut tuoksuista, olen nuuhkinut systemaattisemmin alle vuoden. Ensimmäinen Perfumed Court -pakettini taisi tulla viime kesänä. Minulla alkaa olla hämärä käsitys ambratuoksujen variaatioista ja tuoksujen tekijöistä olen tutustunut laajemmin vasta Ellenaan ja Sheldrakeen (ensimmäisten kunnon niche-ihastumisten johdattelemana). Mutta esim. vasta nyt tämän CF:n myötä alan tajuta nahkanuotin tuoksuissa - pääni kelaa hauskalla tavalla myös takaisinpäin tuonne sokkohaisteltuun moderniin nahkaan.

Jos ajatellaan Shalimaria ympyränä, minusta CF on aika täsmälleen Shalimarin vaniljainen, myskinen ja nahkainen sektori - ja kukkaisesta sektorista pieni osa. Nahkasektori ehkä vähän korostettuna, mutta se on minusta itse asiassa Shalimarissakin aika voimakas näin jälkikäteen ajateltuna. Pitää vielä testata, muistaakseni minulla on Shalimaria näyte pikku lipastossani. CF on minulle todella paljon helpompi käytettävä kuin Shalimar, se on tuoksuvaikutelmaltaan hyvin klassinen, mutta se ei ole niin päällekäyvä ja huomionkipeä kuin iso S. Jos S on täysimittainen sinfonia - niin CF on kamarimusiikkia.

Varsin voimakkaasta myskisyydestä huolimatta CF ei ole minusta mikään eroottinen tuoksu, nahka ja myski ovat tässä niin orkestroituina ja kurinalaisina. CF olisi ehkä parhaimmillaan arvokkaissa juhlissa - ja aatelisissa ulkoilmaharrastuksissa (ketunmetsästystä, anyone?).

_________________
Oh deer.

Cuir Fétiche voisi toimia hyvin miehellä, vanhemmallakin herralla. Tuoksussa on kieltämättä pientä kettujahti-kartanonomistajavibaa. (En ehkä silti suosittelisi tätä Nalle Wahlroosille. Tuoksussa on vähänlaisesti sensuaalisuutta, mutta sitä kuitenkin ON.)

En ymmärrä, miksi MPG markkinoi Cuir Fétichea niin suoraviivaisesti naisille, ja vieläpä eroottissävytteisesti: http://1.bp.blogspot.com/-QnpWg7GI_DM/T ... ume+ad.jpg

Itse nuuhkin tänään Profumum Roman vaniljagourmandia Acqua e Zuccheroa, jo kolmannen kerran viikon sisään.

A e Z on mielenkiintoinen, monikerroksinen jälkiruokafantasma. Ensin haistan korkealaatuisen kirsikkaliköörin ja cantuccini-keksit. Kun keksit katoavat, tilalle tulee mansikkasorbetti ja vaalea jälkiruokaviini. Sauternes? Tokaji? Jossain vaiheessa näyttämölle nousee appelsiinikukka, ja antaa tuoksulle italialaisen Panettone-joulukakun tunnelmaa. Tuoksun drydown on tummanruskeaa vaniljajäätelöä ja puuteria, ja se kestää pitkään (noin kymmenen tuntia).

Acqua e Zucchero on vaniljaisuudestaan huolimatta hienostunut ja kaukana teinien vanilja-hattara-karkkituoksuista. Tuoksussa ei ole mitään inhottavaa, liioittelevaa, tahmaista tai bulimista. Kyseessä on Michelin-keittiön annos, joka hetkeksikään menetä tasoaan tai tasapainoaan. Verrattuna Montaleihin, jotka tursuavat Lähi-idän herkkuja lokumeita ja halvaa, A e Z on haute cuisinea nimenomaan eurooppalaiseen makuun. Sokeria on paljon, mutta se antaa tilaa hengittää, eikä tapa heti diabetekseen.

Korkkasin oman Eau sauvagen. Tsekkasin eilen pullon Batch coden ja se oli valmistettu toukokuussa 2009. Nettisivulla oli tiedon vieressä surullinen naama: tuotteella oli hyllyaikaa jäljellä vain yksi kuukausi. Itse en tiedä, miten suhtautua. Olen yrittänyt netistä etsiä tarkkaa tietoa siitä, milloin tuoksun reformulaatio tapahtui eli voisiko tämä olla vanhempaa erää, jossa on vielä tammisammalta. Fragranticassa kerrotaan, että tuoksulle tehtiin jotain tuikkausta juuri vuonna 2009. Laatikon pohjassa olevassa ainelistassa lukee oakmoss extract, mutta lukeeko myös nykyisissä pulloissa? Aigu, mitä luulet, kävikö tuuri vai ei?

Haistelemalla en osaa sammalta tästä poimia. Tämä tuoksuu herkulliselta sitruunalta, vähän sitruunan kuorilta, jotka eivät kuitenkaan pistä tai väsytä nenää kuten monet uudet sitruunatuoksut. Sen taustalla on vihreä yrittikerä, joka on tuttu 70-luvun miesten tuoksuista, mutta kuitenkin niin mietona, ettei tuoksu tunnu vanhentuneelta. Päältä etsin jotain lämmintä maustetta.

Luca antaa vanhalle versiolle viisi tähteä, uudelle vain kaksi. Jos tämä uutta satsia, niin on tämä kuitenkin mielestäni parempi kuin kahden tähden tuoksu. Arvosteluissa toistetaan myös sitä, että tämä on VANHOILLE miehille sopiva tuoksu ja sopii miehille, jotka pukeutuvat pukuun. Jossain arvostelussa sanottiin jopa, että tämä on parempien ja rikkaampien ihmisten tuoksu.

Itse olen aika lailla eri mieltä. Tämä tuntuu yllättävän helpolta tuoksulta. Sitruunan rakkautta ja vihreää kosteutta. Uskon, että käytän tätä kesällä, kun lähen torille kahville. Tämä käy hyvin myös sporttituoksusta.

Onni on monta hyvää tuoksukokemusta saman viikonlopun aikana. Testauksessa tänään Lorenzo Villoresin Yerbamate.

Olin lukenut blogeista etukäteen arvioita Yerbamatesta - bloggarien mielestä tuoksu on äärimmäisen vihreä, yrttinen ja voimakas. "Vaatii tietynlaista persoonaa, jotta voi käyttää tätä tuoksua", kirjoitti joku. Sensuaalisten ja tummanpuhuvien kukkien ystävänä odotin haistavani yerbamatessa arkkiviholliseni: aggressiivisenvihreän migreenipommin.

Ja vielä mitä! Yerbamate on lempeä, aavistuksen makea sekoitus kasteista kesäniittyä, minttua, sitrusta, laventelia ja vetiveriä. Mate-teetä en tässä haista. Tuoksu on omaperäinen ja eksentrinen, mutta hurmaavalla tavalla. Laitoin tätä aamulla ennen kuin maleksin lähipuiston kahvilaan brunssille, mutta kiiruhdin pian kotiin, koska halusin laittaa tätä ranteelle lisää. Ja äsken laitoin taas lisää. Olen narkissa.

Yerbamate on jännittävä tuoksu myös siksi, että se on täydellisen sukupuoleton. Villoresin mukaan se on "unisex", mutta mielestäni tämä voisi olla vain tuoksu, ilman sex-sanaa. Huonetuoksu, kynttilä, kesän tuoksu. Ilman tuoksu. Sen hetken tuoksu, kun maailmassa on kaikki hyvin.

Haluaisin haistatuttaa tätä teillä - ainakin Kamichalla ja Jaakiemilla, joiden voisin arvella lämpeävän tästä - mutten malta millään luopua omasta Neroli-mininäytteestäni. Pelkään, että alan kärsiä ikävästä. Ehkä tätä pitäisi ostaa pullollinen? Arggh. Aaahh.

^Jo ennen kuin luin loppuun, niin ajattelin, että tuota on haistettava! Älä huoli näytteen jakelusta, oli sen verran kiinnostava kuvaus, että hommaan ihan oman samplen . Paha juttu muuten - pullo on vieläpä tyylikäs .

Minä haistelin vanhasta ambrapaketistani kaksi vähemmälle huomiolle jäänyttä ambraa: L'Artisan - L'Eau d'Ambre ja Il Profvmo - Ambre d Or. Molemmat ovat todella perusambroja. Ambra on niin päällekäyvä tuoksuaines, että sitä kestää pimpata huomattavasti enemmän kuin näitä kahta persoonallisen ja kiinnostavan tuoksun luomiseksi. Kulta-ambra on voimakkaampi, mutta ei ihan kaikkein päällekäyvin, varsin puhtoinen ja makeilla hunajanuoteilla pehmennetty. Kukkiakin tässä pitäisi olla, mutta hukkaan meni se puketti. L'artisan on vähän miedompi ja selkeästi kuivempi, sen alussa on outo eläimellinen nuotti, joka ei ole välttämättä kovin miellyttävä, mutta se väistyy. Jäljelle jää ambraa säestävä hieman paperinen aromi, jossa on kyllä vähän jotain inhimillistäkin. Jostain syystä tuo häivähdys tuo mieleeni vanhat markka-ajan todella käytetyt setelit. Voisi sopia ambrasta pitävälle kirjaston tädille.

Valintani pertti perusambraksi on edelleen Montalen Blue Amber-jyrä, joka varovasti käytettynä on ambrataivas. Oikeasti kiinnostavia ambratuoksuja ovatkin sitten ihan muut...

Edit. no niin, Nerolipaketti numero kaksi matkalla...

_________________
Oh deer.

Matkatuoksuna Tompan Tobacco Vanille. Omasta pullosta.