Iholla vielä Montalea. Jätin Greylandin myöhemmäksi, ajatuksena etsiä sille kaveriksi muita nahkatuoksuja - ja nyt on sopiva sauma.
Greyland on jossain mainittu miestentuoksuna, jossain miesten- ja naistentuoksuna - kyllähän tämän kompositio on sellainen, että länsimaiset miestentuoksut ovat tälle lähintä sukua. Mutta ei tämä mitenkään mahdottoman hankalalta tunnu iholla.
Greylandkaan ei minusta ole mitenkään hurjan monimutkainen - eikä välttämättä myöskään kovin omaperäinen (tosin sivistymättömyyteni ns. miestenosastolla tekee tästä arvioinnista epäluotettavan) - tuoksu, mutta tässä on voimaa ja hienoa balanssia. Tuoksua kannattelee erittäin miellyttävä puinen ydin seetriä, santelia ja guiack-puuta - mietin taas tuon jälkimmäisen panosta peliin, tunnun ihastuvan puuakkordeihin erityisesti silloin kun sitä on mukana. Montalen tyyliin puuakkordi on todella vahva ja alkuun ihon lähellä tuoksuu lähinnä puutärpätti, mutta tämä osoittaa jo nyt, about tunnin käytön jälkeen pehmenemisen merkkejä. Tässä on taivaallisen tuore ja varsin voimallinen pippuri, jolle tekee seuraa inkivääri.
Nahka on ehkä äkkiseltään vähän piilossa, mutta nuuhkuttelu paljastaa tuhtia, kunnolla käytössä kulunutta nahkaa. Paksu ja tumma nahkanuotti, tämäkin taitaa olla miksattuna myskiin - kyllä, tässä on jopa likaisia sävyjä, tällaiseen Montaleen en olekaan aikaisemmin törmännyt. Etäämpää tulee välillä fiilis tuoksusta, jota ei ole puettu ihan puhtaalle iholle. Vaikuttaisi siltä, että nahka tulee pikku hiljaa kohti pintaa. Montalen ruusu pilkistelee tästäkin, mutta nyt se tuntuu olevan sivuroolissa. Nerolin tuoksupyramidissa on myös vetiveri, mutta se ei kyllä tätä tuoksua määrittele, en olisi sitä pystynyt poimimaan.
Tuoksuvaikutelma on kuiva, lämmin, jämäkkä ja maskuliininen, leikkisä pippuri-inkivääri ja pesemättömän paidan aromit tekevät julkisivuun pieniä säröjä. Tässä on suoraviivaisuutta ja jotenkin käytännönläheistä moderniutta. Toimii varmasti ulkoilmaihmisellä. Erityisesti suosittelen pientalorakentajalle, sopii valmistuvan talon tuoksuympäristöön, omaan selkähikeen ja antaa mukavasti itseluottamusta projektin varrella. Naisille - niille naisille, jotka lakkaavat itse kyntensä, vaihtavat itse autostaan renkaat ja hiekkapuhaltavat talojensa julkisivut.
Minulle Montalen arabiäijä on tuoksumaailman minimalisti. Jep, tuoksut ovat usein maksimaalisia äänekkyydessään, mutta tuoksuaineiden orkesteri on näissä usein melko pieni. Käytännössähän tilanne voi toki olla toinen, tuoksu voi olla paljon mutkikkaampi kuin näyttää, mutta vaikuttaa siltä, että arabiäijän tyyliin kuuluu rakentaa tuoksu yhden tai kahden nuotin ympärille - välillä hullutellaan kourallisella, kun siltä tuntuu. Tuoksuissa ei ole valtaisaa kehityskaarta, vaan peruskaava on se, että ensin paahdetaan nupit kaakossa ja vähitellen tasaannutaan keskiverron töölöläiskerrostalon melutasolle, mutta suunnilleen sama pumppu jauhaa alusta loppuun.
En missään tapauksessa tarkoita, että tämä olisi huono lähestymistapa, mutta ainakin osa kokeilemistani Montaleista oli melko tylsiä (Dark Aoud pelkkää kuivaa puuta; Lime Aoud, joka piilotti jopa ambran massiivisen oud-santelinuotin ja kirkuvan ammonian alle tuntikausiksi; Steam Aoudin natisevan puhdas ja monotoninen ambra agarin kera...). Parhaimmillaan Montale onkin sitten luotettava kumppani; laadukas ja harkittu tuoksu, jonka toivotkin pysyvän iholla pitkään, ja se pysyy (Black Aoud, joka ei ruusuisuudessaan taida kuitenkaan olla minun juttuni, ihana tuoksu silti; Full Incense, jonka hankkiminen on ehkä joskus perusteltava itselle; Vanille Absolu, tahmeasta vaniljaekstraktista erittäin pidettäväksi tummaksi puuvaniljaksi; Blue Amber puinen ja vaniljainen ambrataivas - ja nyt Greylandin massiivinen puiseva maustenahka).
Red Aoudia en muuten ole vielä edes uskaltanut kokeilla, putkilosta löyhähti sellainen powerhouse-gourmand. Taitaapa kokeilematta olla vielä myös Original Aoud ja Rosas Musk, joista jälkimmäinen tuli kaupanpäällisiksi...
_________________ Oh deer.
|