Hauskaa kun porukka alkaa tuntea toisensa niin hyvin, että pysty ajattelemaan, mistä muut voisivat pitää. Pitäisikö aloittaa ihan ketju muiden antamille suosituksille?

Niin o!
Minusta tämä on jotenkin todella kotoinen ja siinä on niin helppo olla, on jännä lukea kuinka sitä niin kuvataan niin kovasti elegantiksi yms. Elegantti olisi viimeisimpiä sanoja, jolla kuvailisin itseäni .

Aion vielä hankkia pullollisen.

Minulle tulee siitä tämä maalaus mieleen, tuo on todella suuri teos, joten tuntuu kuin olisi samassa tilassa naisen kanssa.

_________________
Sinistä pintaa

Ihana maalaus. Olet oikeassa.

Eleganssin yksi määritelmä on että se saa toiset tuntemaan olonsa luontevaksi.

Tuo taulu on muuten jokseenkin minä juuri nyt. Väsyttää muttei nukuta

Kokopullot excluja kannattaa tilata Place Vendomesta. Kylkiäisiksi saa näytteitä pitkäksi aikaa. Odotan Tonkaa tulevaksi ehkä jo huomenna

^Ooh .

Tänään iholla Serge Lutensin Chêne. Ennen Violetan putkiloa olin yhden pikaisen tavaratalosuihkauksen varassa, jonka jälkeen ajattelin, että Chêne saattaa olla mahtava.

Nyt istuskelen tässä sohvalla odottelemassa kahvia ja Chêne todella taitaa olla mahtava. Miksi muuten tammi on puunuottina niin harvinainen tuoksuissa?

On muuten mainio tuoksukokemus se tunne kun tuoksu solahtaa päälle kuin toinen nahka. Seven New York:in teinimuistot aktivoinut ihotuoksu teki sen. Ja nyt Chêne.

Chêne on todella puinen, ihon lähellä tuoksuvat lyijykynän lastut. Tammi dominoi tuoksua etäämpää, tässä pitäisi olla koivuakin, mutta sitä en haista. Mutta seetri tuoksuu kyllä - eivätkös lyijykynät usein olekin seetriä? Mutta Chêne ei ole pelkkää puuaromia. Puisten nuottien lomassa on lämmintä rommia ja aavistus hunajaa. Siellä on myös savua, ei mitään kirkkosavua, vaan kuivaa tupakkaa - ehkä jopa vanha stögis, mutta niin etäältä haistettuna, että kokemus ei ole epämiellyttävä laisinkaan. Kokonaisvaikutelma on kuiva, mutta ei rutikuiva, välillä nenään osuu jopa yllättävällä tavalla makeita hunajaisia ja ruokosokerisia tuoksusuikeroita kuivan puun lomasta; tuoksu on lämmin ja juuri sopivasti likainen, niin että se sulautuu itseen täydellisesti.

Tätä on hauska verrata Le Labon santeliseetriin nahka- ja myskimausteilla. Nuoteista päätellen Le Labo olisi ehkä se pehmeämpi ja ihonläheisempi kandidaatti, mutta näin ei todellakaan ole.

Mutta takaisin Chêneen - se tuoksuu huoneilta, joilla on historia. Se on boheemi, mutta enemmän Jörn Donner kuin Juice Leskinen. Tuoksussa ei ole epätoivoa, sen tummat sävyt huokuvat pikemminkin elämänkokemusta, joka on johtanut jonkinlaiseen sopusointuun itsen ja maailman kanssa. Siinä on vauras, porvarillinen sävy - mutta ei itsetietoisella tavalla, tämä tuoksu ei alleviivaa arvokkaita elementtejään.

Chêneä olisi myös hieman halventavaa kutsua unisex-tuoksuksi. Minusta tämä on yksi niistä tuoksuista, jotka on selkeästi luotu piittaamatta länsimaisista naisten- ja miestentuoksujen konventioista. Siihen voi helposti tarttua mies tai nainen, ja loppu tarinasta onkin sitten ihokemiaa ja omia mieltymyksiä.

Chêne ei varmaankaan ole suoraviivaisen seksikäs, mutta on se kyllä melkoisen puoleensavetävä. Chêne on kuin ystävä, jonka kasvoilta pystyt lukemaan, että olet tervetullut.

_________________
Oh deer.

Hyvä kymysys, Kamichaseni.

Tammen vivahteet on tietysti haettu yleisemmin tammisammaleesta, paitsi että tammisammal kasvaa muuallakin kuin tammessa. Sitä voi löytää mm. kuusesta ja männystä, ja joistain muistakin kasveista.
Eikä tuoksulla ole mitään tekemistä itse tammen kanssa.

Nyt täytyy taas muistaa, että tuoksun ainesosat ja ilmoitetut noutit ovat kaksi ihan eri asiaa. Se, miksi tammea ei ole ilmoitettu pyramideissa useammin, myyntimielessä, on mysteeri, sillä onhan kyseessä melkoisenkin "seksikäs" noutti. (komea, majesteettinen puu kun on)

Itse tammesta saadaan ekstraktia aika helposti. Se tapahtuu luonnollisesti tislaamalla kaarnaa.

Mutta verrattuna moniin muihin puihin, tammen tisle ei ole kovinkaan viettelevän tuoksuinen. Se on raakamainen, kitkerä, "kova", ja sitä on hyvin vaikeaa myös sekoittaa muiden aineksien kanssa yhteen niin että lopputulos olisi kovinkaan hyvä.

Serge Lutensin Chene, tuoksu jota rakastan, ei sekään ole varsinaisesti tammitisleestä tehty. Okei, sitä on ehkäpä pieni ripaus siellä, mutta Sheldrake lähti hakemaan tässäkin sitä tammen tuoksua accordien kautta, ja tässä pääosaa esittää setri.

Lushilla on semmoinen tuoksu kuin The Smell Of Weather Turning. Siinä on aikamoinenkin annos aitoa tammikaarnatislettä. Se on sekoitettu lähinnä yhteen englantilaisen piparmintun kanssa.
Tuoksu on tyrmäävä, ja erittäin haastava. Siinä tulee hyvin esiin se tammen vaikea luonne.
(TMOWT kannattaa muuten sitten testata nestemäisessä muodossa. Sitä saa myös solidina, mutta it's no good)

Toxu, kiitos vinkistä, arvostan kovasti. Kirjoittelinkin tuohon edelliseen kokemuksiani samaan aikaan kun vastailit minulle.

_________________
Oh deer.

Tämä on jo vuosia ollut yksi lempituoksuistani syksyisin, lämmin ja turvallinen, kuin puupalttoo (tosin ilman ruumisarkkukonnotaatioita ). Alunperin minulla oli 1/3-dekantti, mutta kun se hupeni, piti ostaa kokonainen pullo.

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

Onneksi en ole vaikutuksille altis: Lutensin Chene
Saa ajattelemaan tammipiironkia, Toscanaa, eilen juomaani Bordeaux-lasillista ja tietysti Totoroa.

Ei ole yhtä näännyttävän kuiva kuin Sycomore. Päällimmäinen assosiaatio: kirpeä hämärtyvä syysilta etruskien kukkulanlakikaupungissa jonka jäähtyviä kivitaloja lämmitetään tammi- ja oliivipilkkeillä.
Tyypillinen talvikauden tuoksu täällä etelässä.

Edit: haistelen samalla hiilidioksidiuutettua tammiekstraktia Firmenichin raaka-aineliuskalta enkä haista yhtään mitään. Voiko olla että olen anosminen tammelle? Uutteen pitäisi tuoksua kaarnaiselle, kuivalle, savuiselle, kuivatuille hedelmille ja vaniljalle. Haistan vain tyhjää. Jätän liuskan odottelemaan josko haistaisin sen sydäntä myöhemmin.

Hassua. Mielestäni kyllä maistan tammikypsytyksen viineissä.

Tammen tyyppituoksuja Chenen lisäksi: Hermèsin Eau des Merveilles ja Givenchyn Ange ou démon.

Edit 2. Haistan vertailun vuoksi vielä Firmenichin seetriuutetta. Se tuoksuu nenääni heikon pähkinäiseltä - siltä miltä Nutella jos vähennät siitä mielessäsi pois suklaan. Haistan tämänkin hyvin heikkona. En edellenkään haista mitään tammiliuskalta. Enkö haista puita metsältä?

Tyyppituoksuja seetrille ovat Sirkka-Liisa, D&G:n Light Blue ja Sergei-sedän Cèdre.

Ahaa. Tammiekstrakti siis oikeasti tislataan sipseistä, eikä kaarnasta? Onko noin? Vai onko usempaa eri tavoin valmistettua tislettä tarjolla?

En mie oikeasti tuoksuista mitään tiedä. Koko tuoksuharrastaja persoonanikin on oikeasti täyttä valetta; roikun näillä foorumeilla vain kanavoidakseni patoutunutta seksuaalisuuttani ja siihen liittyviä möykkyjä.

Ei kai tämä ole kuitenkaan ongelma kenellekkään?

Mä en taas haista mitään mutta palauttelen ajoittain mieleeni orgaanista kemiaa ja prujaan tietoni Firmenichin matskuista ja oppikirjoista. Firmenich sanoo että tammiuute tehdään nestemäisellä hiilidioksidilla tammilastuista (ja koska lämpötila jää alle 40 asteen, seurauksena ei ole puuhillo).

Toxu, sulle kertyy jatkuvasti lisää syitä livetavata mut, vaikka illuusiosi sitten kyllä romahtavat pahan kerran.

(Olen paljon parempi livenä )

Pohdiskelen juuri, jaksaisinko roudata raaka-ainesettini huomenna Helsinkiin. Pro / con?

Takaisin pääaiheeseen: vaihdoin tuoksua. Tuoksun taas Tonka Impérialelta.
Sori että olen tylsä. Tämä vaihde saattaa jäädä pohjaan pitkäksi aikaa

Jos täällä Karjalassa villeinä liikkuvat huhut pitävät paikkansa siitä että siulla ei oikeasti olekkaan viiksiä, niin se tekee siusta tapaamisessamme jo voittajan.

Btw, tuota Lushin tuoksua kannattaa edelleen haistella. Kaikesta sekoilusta huolimatta, siinä on kuin onkin tammiekstraktia (Lushin kotisivuilta lisätietoa).

Mutta kai se haaste sitten tulee jostain ihan muualta siinä tuoksussa, jos kerran tammiekstrakti on oikeasti vain lastuista valmistettua nynnypuuroa.

Itse en ole tammiekstraktia haistellut. Lähin suhde mikä minulla tammeen on, viskisieppailun lisäksi, on puinen tammesta vuoltu falloksen muotoinen tuttikapula, jota lutkuttelen aina iltaisin ennenkuin käyn nukkumaan.

Koetan kasvattaa viikset tapaamiseemme mennessä.

(Ne jotka oikeasti tuntevat minut tietävät miten iso haaste Gogolin on muuttua Grouchoksi. Mutta mahdottomuus on vain tavallista mittavampi haaste...)

Liikkuuko teilläpäin myös leijonia?

Kävin kerran Lushissa, se sijaitsee Campomarzion vieressä, ja meinasin menettää loputkin nenästäni. Paikka dunkkaa korttelin päähän.

(Nyt käy heittämässä tämän kirotun iPadin ja kaiken Guerlainin sälän terassilta katuun jotta pääsen takaisin työn ääreen. Työtä nimittäin on vuorellinen. Varokaa viattomat ohikulkijat!)

Olin näköjään vuosi sitten kirjoittanut tuosta rehevän säätilamuutoksesta lontoonkielisen pikku mielipiteen:

"Wow. This stuff is weird and very strong. And in a way I'm convinced it's accurately named : The mysterious and dramatic smell of it brings to mind almost apocalyptic visions of gloomy storm front and upset birds flying around.

On the other hand, TSOWT is just a big and simple smoked mint, that can remind you of the smell of hot Touareg tea, or perhaps the intense smell of a thick forest full of nettle bushes, after heavy rain. Whatever. I said it's weird.

Highly interesting fragrance. Vivid and impressive. Get a sample of this and see if you find it wearable or not. In my case the jury is still out."

Pitää kaivaa näyte jostain, jos se kerran nyt oli muka noinkin mielenkiintoinen. Muistan sen että siinä oli outo, voimakkaan kitkerä ja savuinen, erehtymättömästi puinen ainesosa, joka yritti vedellä sieraimiani turpaan. Oletin aina että se on se tammi.
Ehkä se onkin, kuka tietää. Lushkin käyttää kuitenkin aromakemikaaleja tuoksuissaan, vaikka suurimmaksi osaksi ovatkin luonnollisista materiaaleista kyhättyjä. Ehkä siinä sitten on joku myrkky, joka ampuu sen muuten niin impotenttimaisen tamminoutin veret-pois-päästä-nyt-pyörryttää vahvuiseen, räjähtävään seisokkiin.

Bvlgarin pikku autonrengas saapui tänään asianmukaisesti paketissa, joka muistuttaa lähinnä action-hahmon myyntipakkausta. Muistan tuonkin elävästi - tosin pakkausta on ehkä upgreidattu reunoilla, jotka ovat varsin mukavaa tekstuuripahvia.

Pitääköhän tuo päästää iholle...

...joo piti. Tuoksumuisto on nyt elävä - mutta tuoksumakuni on selvästi muuttunut likaisempaan suuntaan. Tämän myskit ovat putipuhtoisia ja supersynteettisiä, huuhteluainetta, eläimestä ei tietoakaan. Pelkään, että Softlan vaniljahuuteluaine, jota käytin joskus vuosia sitten, tunkee tuoksumuistona ikävästi väliin . Kuminuotti on aika jees, toivoisin sille vaan vähän rähjäisempää seuraa. Yleisvaikutelma/ensivaikutelma: luxus-barbie. Softlan-vauva hapoissa.

_________________
Oh deer.