Roomassa

Washington DC:ssä oikea henkilö on Jillian. Mutta siellä nyt ollaan muutenkin niin ystävällisiä että mitään kommervenkkeja ei tarvita.

Chanelilla saa erinomaista palvelua jos tuntee niiden eksklusiivit paremmin kuin ne itse

Edit: Pariisin tuoksuapajista en tiedä mitään, itse kaupunginkin tunnen vain tosi pintapuolisesti.
Jos joku saa päähänsä tehdä tuoksumatkan Pariisiin, lähden heti mukaan.

Haistelen juuri nyt ranteeltani Sycamorea, joka on polttanut kiinni oikein pahasti. Tässä tulee läpi hyvin autotalliset, petrooliset aromit. Olisi tietysti helppo sanoa, että kyse on terpeeneistä, mutta koko terpeeniryhmä on niin laaja, että siitä ei saa kauheasti apua. Tuoksu on kuitenkin hyvin tärpättinen. Tässä tuoksuu sekoitus koivua, tervaa, nahkaa, testosteronia, hikeä. Pystyn tuottamaan tämän tuoksun itse aivan ilman parfyymia ja vielä sofistikoidummin, joten en halua maksaa Chanelille siitä satoja euroja. Sitä paitsi minun hiessäni ei ole maakellarin tuulahdusta.

_________________
Monsieur Christian Aigu,
Tuoksuintoa vuodesta 1977
monsieuraigu.blogspot.com

Jos olet päiväseltään Pariisissa tai aikaa tuoksujen etsinnälle on vain vähän, suosittelen Champs Elysées -maratonin sijaan rakkaiden omien kotikulmieni Maraisin niche-tarjontaa. Käveltävissä olevalta pieneltä alueelta löytää käytännössä kaiken.

Rue des Francs Bourgeoisin L'Artisan-liike on maailman söpöin, ystävällisin ja sympaattisin. Melkein vastapäätä L'Artisania löytyy pieni mutta eksklusiivinen Guerlain sekä Nickelin boutique, josta löytyy useita mielenkiintoisia miesten parfyymeja. (Nickelissa kannattaa myös naisten piipahtaa. Ne miesmyyjät ovat järjettömän komeita ja varsin palvelualttiita.) Samalla kadulla sijaitsevat myös Diptyque ja Penhaligon's. Niissä piipahdettuaan on pakko istahtaa Rue Payennelle Institut Suédoisiin kahville, upealle linnan sisäpihalle. Kulman takaa kahvittelupaikasta, Rue des Rosiersilta, löytyy Annick Goutalin kauppa sekä viisitoista falafel-kiskaa. Lähikorttelissa rue des Blancs-Manteaux'lla sijaitsee puolestaan tummilla väreillä sisustettu, hieman itämainen Les Bains du Marais, jonka tuoksut ovat todellista kaupunginosa-lähituotantoa. Rue Vieille du Templelta bongaat Fragonardin sekä ihania vaatekauppoja ja gallerioita. Kävelyreitti päättyy Rue des Archivesin Etat Libre d'Orangeen ja Parfums de Nicolaïhin, jotka koluttuaan voi jatkaa vaikkapa Pompidou-keskuksen yläkerran Georges-ravintolaan lounaalle tai kahville ihastelemaan Pariisin kattoja.

(...tai sitten voi ottaa metron Palais Royaliin ja käydä Le Labossa, Colettella ja Maïtre Parfumeur et Gantierilla...)

Ihana opas Eeva!!! Kiitos, tämä on päivän helmi!
Lähdetkö joskus mukaan? (Samalla reissulla pitäisi koukata Belgian Place Vendomen kautta. Haluan kiihkeästi nähdä sen meikatun miehen livenä.)

<koetan keksiä kuumeisesti työmatkaa Pariisiin. Sellaista mulla ei ole ollutkaan piiiiiitkään aikaan.>

Mä olen vapaasti käytettävissä Rooma-ciceroneksi.

Ai niin, mitä nuuhkin Eau Noiren lakastuttua?

Olfactorian innoittamana Cartierin toinen tunti, L'Heure Convoitée.

Syysviirun lainaama Fleurs de Rocaille. Katsoin eilen Syysviirun vinkistä Naisen tuoksun, jossa tämä mainitaan.

_________________
Sinistä pintaa

^Ihanaa!

Minä pyöriskelin toisen päivän Nicolaïn Vanille Intensessä, onhan tämä aika ihana. Vaniljaan sekoittuu makeaa, yrttisen hunajaista karheutta. Romminen avaus on melko pidäkkeetön. Vieno appelsiininuotti säilyy tuoksun ytimessä pitkään ja tuo siihen pirskahtelevuutta. Vaniljassa on syvyyyttä. Taustalla tuo outo lihallinen aromi, Gogolin meetvursti.

Ei tämä mikään outo tuoksu ole, eikä missään tapauksessa hankala. Itämaisten ystävän kannattaa kokeilla, saattaa pudota päälle kuin toinen nahka. Puhtaan vaniljatuoksun etsijät sen sijaan tulevat pettymään, etenkin jos tämä on heti seuraava askel markettien syntikkavaniljoiden jälkeen.

Ambre Narguile jämähtää vaatteisiin. Se tuoksuu kyllä niissäkin aivan mahtavalta, makeaa piipputupakkaa ja ambraa.

_________________
Oh deer.

L'Heure whatever ei kilauta kelloani. Hiuslakkaa plus neilikkaa lirularyssä kontekstissa.
Jos haluan neilikkaa, Caron tekee sitä halvemmin ja paremmin.

Vaihdoin toiseen ranteeseeni Krasnaja Moskvan.
Neilikkaa vallan perkeleesti.
Tämä on kirveellä tai moottorisahalla veistetty. Omani on preperestroikavintagea.
Pistän tätä seuraavan kerran päälleni kun viisivuotissuunnitelma kusee.
Tällä saan ääneeni moukarinheittäjän jylinää. Ja katseeni pistäväksi. Ei heikoille.

Nicolain Vanille Intenseä pyjamaisillani.

En osaa päättää pidänkö enemmän tästä vai Vanille-Tonkasta.

Tämä tosiaan on nähnyt jo jonkun verran elämää. Vasen kulmakarva ironisesti koholla.
Juuri nyt tästä puskee esiin myös savuisuus. Mmmm...

Jeah, Oulussa sataa lunta, oiskohan tuo nyt jotain mikä varmasti sulattaa lumen ku lumen, miten ois vaikka Lorenzo Villoresin Dilmun tai Fragonardn Fleur d`Oranger.
Edit 13.13; lumisade oli onneksi aamun ja on jo sulanut, liekkö tuo Dilmun asiaan auttanut.

Frederic Malle - Une Rose. Laitoin tätä ehkä vähän liikaa, tuoksun ruusupuskalta. En silti saa tästä tarpeekseni, en en en ikinä! Tätä on valitettavasti pakko ostaa pullollinen.

Ah, tuosta inspiroituneena kaivan näytteeni esiin ja tungen nenukkani ruusupuskaan. Saakohan sieltä piikkejä..

_________________
Oopiumiluola
Une femme sans parfum est une femme sans avenir.
- Coco Chanel

Tiia: Laita sitä Jasmin Noiria, siinä on jasmiinilla mullatkin mukana.

_________________
Monsieur Christian Aigu,
Tuoksuintoa vuodesta 1977
monsieuraigu.blogspot.com

Vaihdoin Tonka-Vanilleen.

Kyllä tää kumariini-rotanmyrkky vain taitaa olla mun juttu.

Update: iltapäivän kuumetessa vaihdoin Eau Sauvageen.
Onko tämä kenties maailman paras tuoksu? Ainakin tämä leikkaa tahmeaa lämpöä kuin vain harva muu asia.

Normipäivä, kuten Kummelissa sanottiin. Aamulla Cologne imperiale, lounaaksi Light blue, Allure homme ja Allure blanche ja iltapalaksi Nicolain New York. On aika vaikea tuoksu, josta ei heti muodosta mielipidettä. Ensimmäinen mieleentuleva ajatus on appelsiinisavu. Italialaiset mandariinit ovat niin kitkeriä, ettei niitä tohi syödä. Sama vika noissa Amalfi-sitruunoissakin. Melkein pistävät nenään. Mukava bensan käry, jonka yhdistän Fahrenheitiin.
EDIT: Tässähän on kaupungin likaviemäritkin mukana taustalla.
EDIT 2: Mun mielestä tämä New York on Jickyn moderni jälkeläinen.
EDIT3: Rupesinko minä tosiaan haisemaan minttu-suklaasaippualta? Onko tämä totta? Olin jo valmis hylkämään tämän tuoksun alkumetreillä, mutta tosiaan tekee monta mutkaa.
EDIT4: Nyt tämä kypsyi selvästi nahkatuoksuksi. Minusta alkoi tuntua, että New york on pullonsa (pienen) ansainnut.

Samalla harmittelen sitä, etten muista yhtään miltä se Bel ami tuoksui. Olisiko sen vieressä ollut vielä Mouchoir? Sekin jäi tsekkaamatta.

Nyt täytyy sanoa, että Eevan kommentit tekee niin suuren vaikutuksen , että voisipa melkein harkita pikkusen hankkia tätä ihan sokkona. Kiitti Eeva.