Kiitoksia. Minä täällä laajennan horisonttiani eli käyn muiden tuoksupussilla. Kädessä Guerlainin Shalimar Initial L'eau ja Robert Piquetin Fracas. Ei ole koskaan ollut muuten ollut iholla näin isoa kukkapuskaa.

Kevyt-Shalimar oli aluksi (15 min sitten) pettymys, kun tuntui, ettei se tuoksu oikein miltään. Se heräsi kuitenkin henkiin ja on nyt vaniljainen, puuterinen kukkakimppu. Tosi pieni sellainen. Saisi vääntää volyymia huomattavasti isommalle. Tämä muuten yllättävän samankaltainen perus-dior-hommen kanssa, joten tässä lienee iiris keskeisessä roolissa? Iiris on mulle muuten täysin tuntematon eläin.

Fracas. En tiedä, mitä voisi oikein sanoa tästä, kun ei ole kokemusta vastaavista ja sanat puuttuvat. Samalla kuitenkin tämä haisee niin tutulta. Iso, äänekäs kukkapuska, lähempää haisteltuna herää epäillys, että osa kukista taitaa olla muovia. Tällä tuoksulla on saippua suussa. Ei mitenkään miellyttävä olo.

Tuo Shali-lite ei ole minusta mistään kotoisin. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen oikean kanssa. Mutta Vasilisalla on siihen salainen fetissi

Fracasia taas mummot käyttävät täälläpäin toistensa säikyttelyyn.
Luin myös jostain että se on Madonnan suosikki.

Shali-lite kävisi jopa miesten tuoksusta, mutta on aika hiljainen siihenkin kategoriaan, joten tässä ollaan liikkeellä aika hissuttelemalla. Periaatteessa kaikki vaniljapuurot ovat tavallaan hyviä.

Fracas on myös Sophia Coppolan suosikki.

Ajatus Shali-flankereista (miksei originaalistakin) tosimiehen yllä on kutkuttava. Go for it!
Hyvä tuoksu on hyvä tuoksu on hyvä tuoksu.
Mä pidän enemmän siitä sinitupsuista Shali-litesta.
Raivostuttavan synteettinen joo mutta tuoksuu hyvältä.
(Voisi jopa saada multa maininnan tutustumisen väärti ä mainstream-launchina.)

Oooooo Sofia...

En ymmärrä Fracasia. Se on iso, äänekäs ja uskoo, että maailma pyörii sen ympärillä.

Fracas ei sulaudu hyvin ihon tuoksuun, se on saippua ilman ihoa. Eikä sulaudu oikein muihin tuoksuihinkaan.
Siinä ei ole mitään mukavia luonteenpiirteitä, ei hunajaa, vaniljaa tai gourmandia.
Siinä ei ole mitään seksikkäitä piirteitä, ei hikeä, pissaa tai animaliaa.
Siinä ei ole työtuoksu, joka sanoo, olen kunnollinen ihminen.

Se on narsistinen tuoksu, joka sanoo isoon ääneen minä, minä, minä.
Huomaako kaikki, täällä olen minä, Fracas.

Nuhan taittuessa yskäksi ja kuumeen laskiessa päätin tänään lähteä ostamaan ruokatarvikkeita Stockmannilta. Kolme päivää neljän seinän sisällä alkaa nimittäin aiheuttaa hulluusoireita.

Astellessani kohti Herkkua pysähdyin miesten parfyymihyllyllä. Koska olen miesten parfyymien suhteen aika sivistymätön, ja hyllyllä silmään pisti juuri sopivasti Habit Rouge, päätin suihkauttaa sitä hieman ranteelleni.

Tyrmistys. Taivas. Orgasmi. Herranisä, mondjöö ja lääh. Tajuntaani iski kaksi tiileskivenraskasta faktaa.

1. Maailmassa on miehiä, jotka tuoksuvat TÄLTÄ. Jopa tällä foorumilla on miehiä, jotka tuoksuvat TÄLTÄ.

2. Reilut 60 euroa, ja myös oma mieheni voi tuoksua TÄLTÄ.

En ole varma, onko osa Habit Rougen aiheuttamasta villiintymisestä hiljattaisen kuumeen syytä, mutta armon foorumilaiset, haluan kiittää teitä siitä, että toitte Habit Rougen tietoisuuteeni!

En tänään, mutta pian. Käyn nuustamassa tämän. http://www.yves-rocher.fi/control/tuoks ... c=Category

_________________
Oopiumiluola
Une femme sans parfum est une femme sans avenir.
- Coco Chanel

Tekisi mieli sanoa, että pois sieltä miesten hyllyltä, ne tuoksut on jo varattu. Mutta ei tässä maassa niin moni käytä laatutuoksua, että niitä tulisi liian usein vastaan. Ei miehellä, eikä naisella.

Olen ajatellut Habit rougea pariin otteeseenkin tänä aamuna, kun olen kokeillut Shalimar-flankkeria. Habit rougea sanotaan miesten Shalimariksi.

Lupaan, etten tule Ouluun kukkoilemaan Habit Rouge ylläni!

Welcome to the club, Eeva!
Asemoin Habit rougen pari päivää sitten puolihuolimattomasti miehen peilikaappiin

Haistelin äskettäin myös äidiltä saadun Nahéman pullonpohjia, ja pohdin, pitäisikö loppuunkuluneen pikkuruisen parfyymipullon tilalle ostaa uusi.

Rakastan Nahémaa ja sen sensuaalista, hienostunutta ruusuisuutta. Nahéma on oikeastaan kaikkien rakastamieni tuoksujen kantaäiti. Ongelmana vaan on, että se muistuttaa omasta äidistäni. Vaikka olen kuinka yrittänyt tehdä Nahémasta omaani, se assosioituu aina äitiin nuorena, äitiin lähdössä juhliin, äitiin tulossa työmatkalta. Ajatus äidistä on kaunis ja mieluisa, mutta minä en ole äiti. Olen ihan erilainen ihminen.

En tiedä, voiko äidin tuoksusta koskaan tulla omaa. Tai kuinka kauan tuoksua täytyy kantaa, jotta sen siitä saa pestyä pois toisen ihmisen varjon.

Kaikesta huolimatta Habit rouge ei ole mielestäni kaikkein helpoin tuoksu kantaa. Se vaatii jokseenkin siistiä olemusta, mielellään pitäisi olla päällä ainakin vakosamettitakki. Lenkkareihin ja verkkareihin se ei suostu. Mitä mieltä te olette?

Keskustelun innoittamana laitoin toiseen käteen Habit rougea ja toiseen vastapainoksi Oscar pour Luita. Tästä ei voi kohta mennä lähikauppaankaan kuin suihkun kautta. Normipäivä.

^ Ihmiset miettivät tuoksuja usein ihan liian vakavasti. Juuri tyyliin, "mikä tuoksu käy mihinkin tilanteeseen ja minkäkin vaatetuksen kera..."

No niin, jokainen taaplaa tyylillään, ei siinä ole mitään pahaa, mutta turha tulla miullekkaan vittuilemaan jos vedän menemään kaupungilla, verkkareissa, päälläni Habit Rougea.
Olen muuten tätäkin kokeillut. No problems.

Onko joku tullut sinulle vittuilemaan? Ei mua niinkään vaivaa ristiriita vaatteen ja tuoksun välillä, vaan yksinkertaisesti koen jotkut tuoksut hieman vaikeiksi kantaa. Kuten Sycomore, Guerlainin Vetiver jne. Tuoksuni ei tarvitse olla niin täydellinen, pieni roso ja rentous sopii minulle.

Mulla on ekaa kertaa tuota Oscaria ja aluksi tuntui, että onkohan tämä liikaa. Tämä on 70-lukulainen karvarinta Quorumin ja Roger & Gallet L'hommen välimaastoon ja kesyyntyy ajan kanssa ihan käytettäväksi. Nuorempia kannattaa varoittaa: ei ihan vasta-alkajille.