Santeli on minulle ollut puunuoteista jokseenkin hämärän peitossa. Nyt olen tainnut saada siihen vähän perspektiiviä - edellisen tuoksukahvittelun yhteydessä sijoittelin onnekkaasti Tompan Santal Blushin ja Hermesin Santal Massoïaa vieretysten.

Järkkäilin tänään putkiloita ja tajusin, että Bois Farine on todella voimakkaan santelinen. Se on muutenkin tuoksu, joka on alkanut kutkutella minua kovin. Sitä en ymmärrä kyllä, miksi haluan tuoksua fenkolilta ja sinitarralta, mutta näin on. Kermaisen puuarominen drydown on taivaallinen - pehmyt, vinksahtaneen puuterinen ja kestävä.

Pakko haistella Le Labon santeli uudestaan tässä valossa. Minulla on mielikuva siitä terävämpänä, seetrisenä puutuoksuna.

(Toinen hiljalleen hahmottuva nuotti minulle on immortelle - minulla on ollut siitä ihan väärä kuva l'Occitanen immortelle-ihotuotteiden takia, jonkun samplen olen niitä joskus testannut. Mutta tämä onkin toisen ketjun aihe.)

_________________
Oh deer.

Kamicha, olemme tätä menoa joutumassa naimisiin keskenämme.

- Olet retkahtamassa Bois Farineen (älä osta omaa putelia, miulla on tätä hirveesti. riittää hyvin myös siulle.)
- Pidät immortellesta (suosikkini)
- Käytät sanaa "kutkutella"
- Kaikkea muuta hauskaa
- Siekin tykkäät miusta?

Mutta kultaseni, Bois Farine santelinen? Enpä usko.
No joo, ehkä sitä siellä on, ja onhan sen efekti jollain tapaa santelinen, mutta älä nyt ota tuosta ainakaan mitään referenssiä itsellesi. Bois Farinessa tuoksuu ennenmuuta setri, joka naatiskelee pähkinöinä elämästä yhdessä iiriksen, myskin ja heliotroopin kanssa.

Ei minusta Bois Farinesta ole referenssituoksuksi mihinkään, se on niin outo. Mutta en ollut "löytänyt" siitä santelia aikaisemmin, miten voisinkaan, kun minulta puuttui niitä hemmetin referenssejä.

Bois Farinessa on myös toinen puu, jota hahmotan tuoksuista huonosti, mutta ilmeisesti siitä pidän, sillä itseäni viehättävät puuakkordit usein sisältävät guaiac-puuta (mitä se sitten lieneekään suomeksi).

toxu, minä todellakin pidän sinusta. Minä yleisesti ottaen pidän ihmisistä - niin kauan kuin on painavaa syytä muuttaa käsitystä. Muunlainen asenne olisi henkisesti vähän turhan raskas. (Ja pidän läheisten ihmissuhteiden määrän pienenä, niin ei joudu pettymään turhan usein.)

Ilmoittelen sikäli kun nykyinen liittoni kariutuu - siihen saakka joudun tyytymään omaan pikku kokoelmaan

_________________
Oh deer.

Nätit pakit K

Mulla on ongelmia monen synteettisen santelin kanssa, nenäni amplifioi niiden täyteläisen kermaisuuden imeväisen maitokakaksi. Tämä muistaakseni pilaa minulta Bois Farinen.
Nutellaa (santelivapaa, thank god) puolestaan syön ihan suorran purkista

Voin jotenkin kuvitella tuon - ei-äitiydessäkin on ehkä puolensa.

_________________
Oh deer.

Gogol: Ilmeisesti Sandaldroni / Balinoli ei häiritse sitten kuitenkaan.

_________________
Monsieur Christian Aigu,
Tuoksuintoa vuodesta 1977
monsieuraigu.blogspot.com

Guaiac-puusta ei mielestäni ole olemassa edes suomennosta. Kumma juttu sinänsä.
Guaiac:ista valmistetaan mm. keilapalloja(!)

Martine Micallefin Guaiac on muuten mitä mainioin tuoksu.



Meillä on lähtökohdat täysin päinvastaiset.

----------------------------------------------------------------------------------


Santelisuosikeista.

Referenssi santeli on miulle aina ollut Maitre Parfumeur et Gantierin Santal Noble, vintage versiona.
V. 1988 julkaistu alkuperäisversio oli rikas ja kermainen Mysoren santeli - nykyversio siitä kalpeutunut aussi-santeli.

Suosikki santelini on kenties Chanelin Egoiste. (yllätys yllätys, vintagena)
Se ei ole kovinkaan selkeä santelituoksu (kuivattuja hedelmiä, yrttejä, balsameita, whatever), mutta pitkä ja vivahteikas drydown paljastaa henkeäsalpaavan upean, sykkivän Mysoren santelipuupohjan.

Aigu, Hannelen santeli häiritsee mua jonkin verran vaikkei ole pahin offender.
Santeli ei ole suosikkiniottejani, vaikka muistan lapsena rakastaneeni Kiina-sopista ostamaani santelipuusaippuaa yli kaiken (siinä on kaiken järjen mukaan varmaan ollutkin sukupuuttoonkaadettua oikeaa santelia). Santeli pitää todella tainnuttaa ja kesyttää jotta tykkäisin siitä. Andyn Miriamissa tämä temppu on tehty onnistuneesti, tai sitten siinä on eri santelia.

http://www.nstperfume.com/2011/12/19/ta ... ce-review/

(note to myself: pitää ottaa Le Dix ja Véga tehotarkasteluun, mulla taitaa olla molempia)

Le Labon Santal 33:sta ei kyllä myöskään ole santelireferenssiksi, seetri on siinä koko kaaren ajan dominoivana, vaikka kyllä jonkun parin tunnin jälkeen santelikin siitä löytyy. Moderni ja tyylikäs puutuoksu kumminkin, joka ovelasti minulla paljastaa kukkaisen puolensa vasta ihan loppuvaiheessa. Mutta papyrus nuottina ????

_________________
Oh deer.

Gogol: Santeli on monimuotoinen ja varmaan myös vaihtelee ihoittain. Mielestäni santelipuuhun kuuluu myös kaardemummainen nuotti. Tähän hätään en muista molekyyliä.

_________________
Monsieur Christian Aigu,
Tuoksuintoa vuodesta 1977
monsieuraigu.blogspot.com

Olen tänäiltana nuustanut tätä kovasti. Samaa mieltä, seetri on todella voimakas, olkoonkin, että tässä nimen perusteella santeli on se isoin nuotti.. Olen yllättynyt siitä kuinka paljon tästä pidän.. Mmm...

_________________
Oopiumiluola
Une femme sans parfum est une femme sans avenir.
- Coco Chanel

Mun aiempi mielikuva santelista (joka saattaa olla peräisin YR santelisuihkugeelistä 80-luvulta ) oli juuri tuollainen ripauksen kardemummainen, raikkaanpehmeä. Uudemmat nuuhkinnat ovat olleet pettymyksiä, kaikki samsaramaisen tunkkaisia ja pölyisiä, ei puhettakaan mehukkuudesta.

Ai, mahtuuko sinne Santal 33:n myskin joukkoon jotain muutakin?

Ilmeisesti..?

_________________
Oopiumiluola
Une femme sans parfum est une femme sans avenir.
- Coco Chanel

Mä olen tämän kesän aikana hurahtanut santeliin. Lähtölaukaus oli Keikon Bois de Santal, joka on tämän kesän ehdottomasti käytetyin tuoksuni. Sitten löysin Berkeley Squaren White Amberin, jossa sanotaan olevan aitoa santeliöljyä (tiedä sitten mitä laatua), ja jonka drydown on käsittämättömän voimakas ja kestävä. Kävin yhtenä päivänä äitini luona White Amberia nilkoissani, ja hän valitti liian voimakkaasta tuoksusta Äitiäni ärsyttää suuresti, että huomautan hänen kaäyttämistään voimakkaan valkomyskisistä pyykinpesuaineista, mutta käytän itse hajuvesiä. Viimeisin santelilöytöni on vanha kunnon Dune, jonka ostin Kosmolta