En ole varma, onko tästä jo olemassa topikki, mutta jos on niin jatketaan siellä.

Onko teillä jokin hintaraja, jota ette ylitä kuin poikkeustapauksissa? Minulla on. Aluksi se oli 100€ mutta koska hinnat nousevat, käytössä on ns. SL:n kellopulloindeksi. Olen toki ylittänyt rajan muutaman kerran, mutta ne ovat olleet erikoistapauksia, kuten esim. Caronin samovaariparfyymit.

Kipurajan ylittäviin tuoksuihin pätee enimmäkseen sama kuin julkkislitkuihin: en edes testaa mitään, mitä en missään tapauksessa ostaisi. Joskus olen saanut (pyytämättä ja yllätyksenä, heh) näytteitä tuoksuista, joista saisi täydessä pullossa pulittaa parisataa tai enemmänkin, joskus olen testannut, joskus en, mutta kertaakaan ei ole vielä osunut kohdalle niin ylimaallista tuoksukokemusta, että olisin ollut valmis pulittamaan moisia summia.

Miten teillä? Onko vain taivas rajana? Ja oletteko kriittisempiä kalliimpien tuoksujen suhteen? Tarkoitan siis sitä, että jos jokin maksaa aivan tolkuttomasti, niin sen sitten pitää myös suurunpiirtein räjäyttää tajunta.

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

200 euroa tällä hetkellä. Voisin harkitusti ylittää sen jonkun erityisen spesiaalin tuoksun kohdalla, mutta tuota kalliimpia tuoksuja minulla ei taida olla.

Tuolla hinnalla en impulssiosta, vaan tuoksun pitää olla sellainen jonka näytteeseen olen jo ihastunut ja jonka käytön ja pitävyyden olen testannut kunnolla.

Vielä kalliimmista tuoksuista voin kyllä ostaa näytteen tai dekantin.

Mietin, että minulla ei olisi varsinaista kipurajaa - en usko, että hurjan kalliisiin tuoksuihin kovin usein ihastuu. Mutta onpa kumminkin.

Rakastan tätä tuoksua - mutta en kyllä pysty taipumaan. Huomaa myös pullon koko .

_________________
Oh deer.

Nukapai, sallinet, että lainaan tässä toisessa ketjussa olevia kommenttejasi, koska ne saivat minut aloittamaan tämän ketjun.


Joskus osasyynä hinnoitteluun ovat megalomaaniset pakkaukset, tästä vahvimpana esimerkkinä Parfums MDCI Paris, joiden puteleita koristavat jotkut hemmetin rintakuvat ja hinta on semmoset seitsemänsataa euroa...

Toki täyttöpullo kustantaa "vain" parisataa, mutta...

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

Joo, siis lainaa ihmeessa - ja sattumalta, kipurajani on juuri lahtenyt tuon tuoksutalon tarjoamista pulloista ulvomaan. Ihastuin aivan taysilla Promesse de l'aubeen ja ajattelin sen ostaa... kunnes tajusin etta se TAYTTOpullo on jo mielestani liian kallis, pystipullosta puhumattakaan.

Siis asia on niin etta nuo on kehitelty asiakkaille joilla on niin paljon rahaa etta silla hinnalla ei ole valia (tai sita hintaa kaytetaan suojana "taviksia" vastaan; muuraudutaan monentuhannen punnan kasilaukkuihin ja vaatteisiin; omaan luksuskuplaansa).

Se on aikamoista epista jos sattuu rakastumaan pullon sisalla olevaan tuoksuun tietamatta "statuksesta" ja pullosta yhtaan mitaan. Olen joskus ilkeasti ajatellut etta pitais kavaista analysoimassa se tuoksu ja tehda ittelleni kopio.

EDIT: sen verran kylla pitaa huomauttaa etta kerran tuli ostettua $250:n The Different Company:n tuoksu Chicagon reissulla kun se oli jotenkin siihen matkaan liittyva matkamuistokustannus.

Minulle kävi tuon CdG:n kanssa totaalinen vahinko. Tuoksuttelin sitä ensimmäisen kerran Helsinki 10:n pienellä tuoksutiskillä, enkä nähnyt hintalappua ollenkaan. Itse asiassa ehdin olla vähän aikaa hyvin onnellinen - taas löytyi CdG:n yleisesti ihmisystävällisesti hinnoitellusta sarjasta mainio yksilö... ...no sitten tulin kotiin ja karu totuus selvisi.

Eiköhän tässä kumminkin käy niin, että jotain veronpalautuksia tuohon on joskus vielä ohennettava...

_________________
Oh deer.

Mikä TDC Nukapai? Bergamote? Rakastan Different Companya, mulle oikeanlaista luksusta, kaunis pullo (pienempi Italiassa hivenen alle satasen) ja muista erottuva sisältö...

The Different Companylle isot plussat siitä, että pakkauksissa on valinnanvaraa niin koon kuin "luksunsenkin" suhteen. Jos tyytyy pieneen täyttöpulloon, hinta on varsin kohtuullinen.

Arvostan Serge Lutensissa monen muun asian lisäksi sitä, että pullot ovat simppeleitä, vailla turhia krumeluureja ja kikkailuja.

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

En ole ajatellut mitään eurorajaa pulliolla. Eikä onneksi ole tullut vielä vastaan mitään pakko-saada-tuoksua kalliimmista sarjoista. Yritän joskus vähän ajatella hintoja euroa-per-millilitra ja sillä tavalla laskien monet nichét ovat hyvinkin kohtuuhintaisia.

Mitä olen noita hintoja katsonut, niin pääsääntöisesti Czech & Speake, Le Labo ja Bond ovat liian kalliita tai niiden tuoksut eivät ole olleet minulle vielä hintansa arvoisia. Hyvää kun saa halvemmallakin. Diorhin ecxluihin voisin rahani panna. Olivatko 150 euroa 100 ml? Myös Chanelin ecxluja raskisin ostaa, jos jostain niistä pitäisin.

Hmm, mulla on joskus ollut se 70 euroa, sitten meni 100 euroa ja nyt ehkäpä tuo 200 on sellainen aikalailla kipuraja. Jos on tuon yli niin täytys olla oikeasti aika ihmeellinen ja WOOOWWWW !!!!!!!!! heti efekti. Kulku suoraan sydämeen ja jalat alta vievä. Päivä päivältä kuitenkin tulee olo, että haluais panostaa vähän persoonallisempiin tuoksuihin, vaikka joku oiski kalliimpi ja pistäis myyntiin tuonne huutonettiin noita massa juttuja ja laatutuoksujakin mihin olen jo kyllästynyt. Sit on kiva ostaa joku mistä on haaveillut.
Guerlain on kyllä nyt talona nostanut kovasti itseään suosiooni ja myös tuo Goutal.
Mutta edullisemmista voisi mainita myös Habanita (originaali) mikä yllätti minut aivan totaalisesti
uniikilla luonnollaan. Ja Fragonard ei voi tehdä koskaan mitään väärin, samaa voin sanoa Galimard:lta ja nämä
on ihan tolkku hintaisia.

_________________
Thougts begome things... choose the good ones!

Charme et Feuilles (se tuoksuu silta kuin Midsummer Night's Dream olisi tullut vierailemaan 50-luvun hienon tadin kylpyhuoneeseen).

Bergamote on aivan sydantariipaisevan ihana ja ihan yhta sydantariipaisevan lyhytkestoinen. Ehka kuitenkin viela ostan joskus sita, mutta olen itse kovasti latraillut bergamotin kanssa ja haluaisin opetella itse jonkun tarpeeksi hyvan kompromissin.

Nimenomaan! Juuri, juuri nain.

Jostain syysta mua ei haittaa siita brandista sinansa maksaminen sellaista "Luksuslisaa" yhta paljon kun krumeluureista maksaminen. Esimerkiksi siella Roja Doven Haute Parfumery:ssa on The Party in Manhattan-pullo jossa on sellainen linnunmunan kokoinen okytimantti korkissa. Just niin. (Tuoksu on muuten oiken kiva mutta en ihan periatteesta kylla kannustaisi tollaista proystalya; ne jaakoon sheikkien vaimolaumoille).

Sori, en voinut vastustaa kiusausta.

Kyllä se satanen aikalailla on mun rajani. Tai no, sanotaanko että n.120 euroa. Todella ison rakkauden tietenkin vaatii sitten jo. Oman elämän klassikkoaseman. Mutta onneksi saa dekantteja! Saa kalliita tuoksuja käyttöönkin itselleen.

_________________
http://tuoksuttelija.blogspot.com/