Tästäkin voisi varmaan viritellä oman keskustelunsa.

Oma valikoimani sisältää sekä nicheä, että valtavirtatuoksuja, hieman nicheen painottuen. Luulen, että omassa tapauksessani painotuksen syynä on alun perin ollut se, että nichepuolelta löytyy helposti tuoksuja, joihin ei niin helposti törmää. Toki valtavirtatuoksuissakin voi etsiä vintagea ja lopetettuja tuoksuja - mutta siinä vaiheessa kun tuoksut olivat minulle ensisijaisesti käyttötavaraa, tuo ei ollut kovin houkuttelevaa - miksi sitoutua tuoksuun, jonka saannista tulevaisuudessa ei ole mitään takeita.

Nichepainotus jatkunee minulla edelleen - se ei johdu siitä, että niche-tuoksut olisivat minusta välttämättä jotenkin yleisesti kiinnostavampia ja parempia. Parhaimmillaan niche-tuoksuissa hyvä nenä ja ehkä valistunut taiteellinen johtaja ottavat huomattavasti enemmän luovaa vapautta kuin valtavirtatuoksuille on mahdollista nykyisin. En kyllä usko - eikä haistelemani tuoksuvalikoima myöskään viittaa siihen, että vapaus aina johtaisi mitenkään erityisen luoviin ratkaisuihin. Nichepuolelta löytyy paljon yhdentekevää huttua - ja tietysti paljon tuoksuja, jotka ovat sinänsä hyviä, mutta eivät puhuttele minua.

Valtavirtapuolen heikkoutena on tuoksujen yleismiellyttävyyden vaatimus, monelle ylellisyystavaraa tuottavalle talolle tuoksut ja kosmetiikkahan ovat ne varsinaiset rahasammot. Vahvuutena taas se, että rahallista panostusta tuotteen luomiseen on varmasti paljon enemmän. Toinen ongelma minulle henkilökohtaisesti on valtavirtamarkkinan voimakas sukupuolijako - joka minusta johtuu pelkästään markkinoinnillisista syistä, markkinointia tehdään niin kangistuneilla kaavoilla ja vakiintuneita kanavia pitkin. Jostain syystä tuoksumakuni liikkuu aika vahvasti unisex-alueella, minulle sekä yltiönaiselliset, että -miehekkäät tuoksut ovat vaikeita.

Omalla kohdallani en ole ainakaan vielä päässyt valtaisaan vintage-tuoksujen arvostusvaiheeseen. Minusta ne on luotu tyystin erilaiseen tuoksuympäristöön ja ovat siksi tänä päivänä haastavia. Esim. 80-luvun Poison - jota käytin ja josta tavallaan vieläkin pidän aika lailla - on valtavan äänekäs juhlatuoksu, joka puhuu tupakansavuisen juhlatilan yli vaivatta ja elegantisti. Tämän päivän savuttomassa tuoksuympäristössä se on aikasta töykeä. Luulen kuitenkin, että tulen keräilemään joitakin vintagetuoksuja ihan vaan kokemuksen takia. En aio maksaa niistä huippuhintoja vaan periaatteella "jos kirpparilla törmään".

_________________
Oh deer.

Ehkä pitempää jorinaa myöhemmin, mutta lyhyesti: kuten suurimmalla osalla, minunkin tuoksuharrastukseni alkoi valtavirrasta ja silloin uusista/uudehkoista tuoksuista. Homma alkoi mennä hifistelyksi siinä vaiheessa kun päätin kymmenen vuotta sitten yleissivistyksen vuoksi tutustua "klassikoihin" ja aloitin Jacques Guerlainin luomuksista. Löydettyäni tuoksufoorumit (ja saatuani luottokortin, joka mahdollisti online-ostokset) löysin myös niche-tuoksut.

Nyt kun olen pitänyt kahdeksan vuotta kirjaa käyttämistäni tuoksuista, voin sanoa, että käytän eniten niche- ja vintage-tuoksuja. Valtavirran tuoksut ovat jääneet enimmäkseen vaihtopenkille. Ne tuntuvat usein miellyttävyydessään tylsiltä tai itsestäänselviltä, vähän kuin pukeutuisi pelkästään beigeen tai laivastonsiniseen tai söisi joka päivä samassa ketjuravintolassa.

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

Valtavirran valikoima suppenee koko ajan ja sekä naisten että miesten puoli on hyvin stereotyyppinen.
Mulle taitaa löytyä nykyään paremmin tuoksuja mainstreamin miesten hyllystä, mutta tuoksuharrastus olisi kyllä kuollut alkuunsa ilman niche-apajia. Löysin nichet kun aloin ihmetellä minne kaikki teiniaikoinani tavarataloa kansoittaneet tuoksut (Ysatikset, Amariget, Joyt) olivat kadonneet.

Valtavirran tuoksujen pointti on joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta tunnustaa jotakin laumaa (tuoksun Allurelta; tuoksun Pololta; minulla on klassinen maku, käytän Chanel 5:a).

Minua kiinnostaa tällä hetkellä käydä tuoksujen historiaa läpi tuoksu kerrallaan. Vaikka vintagetuoksuja on kiva kokeilla, jotta ymmärtäisi mitkä ideat ovat vanhoja ja mitkä uusia, en ole löytänyt historian laareista hirveästi itseäni kiehtovia tuoksuja joita haluaisin oikeasti käyttää kertakokeilua enempää. En etsi vaatteitanikaan museosta enkä kerää antiikkia.

Tämä on hieno hetki elää tuoksuharrastajana. Mikäli mennyt maailma kiehtoo, vintage-tuoksuja on jonkin verran tavallistenkin kuluttajien saatavilla (itselleni naftit mininäytteet riittävät ihan hyvin). Toisaalta nichebuumi ja unisexbuumi tuo hyvin monipuolisen elämysmaailman jokaisen ulottuville. Ainoa miinus on että ainakin Suomessa massamyynti edelleen aliarvioi kuluttajaa. Italiassa näin ei ole - vastaan tulee jatkuvasti kiinnostavalta ja tyylikkäältä tuoksuvia ihmisiä.

Vaatepuolella on jo huomattavissa että osa massakuluttajistakin on havahtumassa protestoimaan sitä, että puuvilla korvattiin viskoosilla ja silkki polyesterillä kuluttajilta kysymättä. Toivon että sama tapahtuu tuoksupuolella - että kun ihmiset saavat tietää enemmän tuoksuista, kun laajempi valikoima on heidän ulottuvillaan, he äänestävät jaloillaan.

Olen viime aikoina jutellut aika monen tuoksunoviisin naisen kanssa: he iskevät oitis kiinni Tobacco Vanilleen, L'Air du Desert Marocainiin tai Coromandeliin, kunhan nämä vaihtoehdot vain ovat tarjolla ja esillä ja heille annetaan lupa kokeilla niitä. Ajatus että Chance ja Flowerbomb olisivat ainoat naisille tarjotut vaihtoehdot on vähän samanlainen kuin ajatus siitä, että pukeutuisimme minihameeseen ja korkokenkiin joka päivä ja koko ajan.

Mä olen yksinkertaisesti aina etsinyt tuoksuja, jotka miellyttäisivät nenääni, eivätkä muuttuisi ihollani kitkeriksi. Nuorena, 80-luvulla, se oli helppoa, mutta vesituoksubuumin myötä lähes kaikki kaupoista löytyvä alkoi olla itselleni käyttökelvotonta. Tämän etsiskelyn seurauksena kaappiini on sitten kertynyt kaikkea tavaratalojen halpistuoksuista nicheen. Luulen, että jos asuisin Helsingissä, en olisi nichetuoksuihin edes törmännyt, mutta täällä maaseudulla, jossa Chanel, Guerlain tai Lempicka-pulloihinkin on matkaa useampi sata kilometriä, ja julkkistuoksuihinkin useampi kymmenen, nettishoppailusta on tullut oikeastaan ainoa vaihtoehto. Ja nichetalojen näytteitä on yleensä helpompikin tilata kuin valtavirtatuoksujen. Toki olen myös sitä mieltä, että nichetuoksut ovat keskimäärin kiinnostavampia ja laadukkaampia kuin muut.

Ne vintagetuoksut, jotka omistan, ovat muistoja nuoruudesta. Paria lopetettua (muttei vintageksi vielä laskettavaa) tuoksua olen hamstrannut loppuelämän tarpeiksi. Sen enempää löytöretket vintageen eivät minua houkuta.

Mulla on ainaki ihan selvä väsymys tullut valtavirta kamaan. Tai jos tykkään, niin tulis sitte olla jotenki mun näköinen. Esim D&G Rose the One on musta tosi ihanan romanttinen ja herkkä tuoksu, siitä tykkään! Mut, kyllä vaan nuo Guerlainin erikoisuudet mitä täältä ei saa on nostanut jalansijaansa, ja myös Goutalit kovalla rytinällä. Enempi ja enempi haluaa noita niche tuoksuja nuuskia, ja ihan vaan sillä ku tämä tarjonta täällä on jo niin nähty. Toki on valtavirrassa myös hyviä yksilöitä, mutta tämä kampe mitä tulee uutta, tuntuu vaan jotenki niin samalta kaiken siellä hyllyssä jo olevan kanssa. Olen iloinen että mulla on alkuperäinen D&G:n punainen korkki. Tuo mikä on nyt tullut on ihan tuubaa sen rinnalla. Ei vakuuttanut minua.

_________________
Thougts begome things... choose the good ones!

Yksi osasyy siihen että valtavirran tuoksut kiinnostavat aina vain vähemmän ja vähemmän on vaaleanpunaisten vetisten marja- & melonilitkujen ylitarjonta, joka on jatkunut käsittämättömän pitkään.

1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa markkinoille vielä ilmaantui erilaisia, jopa kokeilevia tuoksuja, mutta ne lopetettiin lähes saman tien (esim. YSL Nu, Issey Miyake Le Feu d'Issey) tai surkuhupaisimmissa tapauksissa korvattiin samannimisellä, mutta täysin eri planeetalta olevalla versiolla (esim. Armani Mania, alkuperäisessä oli mm. sahramia ja suitsuketta, uusioversio on jälleen yksi hedelmäinen kukkaistuoksu).

Ärsyttävä ilmiö on myös uusien lanseerausten tulva. Tuntuu, että ennen nähtiin enemmän vaivaa (ja uhrattiin myös enemmän aikaa), nyt pääasia tuntuu olevan pukata uutta tuokua markkinoille mahdollismman monta kertaa vuodessa ja tehdä talon vanhoista tuoksuista loputtomasti "jatko-osia".

Niche-taloilla tahti on ainakin toistaiseksi pysynyt maltillisempana, eikä vanhoja tuoksuja ole lopetettu uusien alta, kuten isoilla taloilla on enenevissä määrin tapana.

_________________
Crouching tiger, hidden flacon

Molemmista löytyy minua kiinnostavia aika tasapuolisesti. Monet perinteiset niche-puljutkin alkavat olla lopulta valtavirran tuntumassa jakamassa hyllytilaa kun vaan lähdetään täältä Suomesta vähän etelämmäksi ja netistähän saa lähes kaikkea. Nichessä harmittaa lähinnä minua kiinnostavien tuoksujen huono iholla pysyvyys (kuiva iho), mutta arvostan sitä ettei liemien koostumusta jatkuvasti sorkita ja tuoksuja lopeteta. Valtavirran puolella tuoksut takertuvat nahkaan turhankin hyvin tai muuttuvat kitkeräksi. Myös täällä jatkuvat pikkusiskot ja serkun kaimat alkavat kyllästyttää. Tekisivät kerralla kunnollisia, niin ei tarvitsisi uudelleen lämmittää. Kokonaisuudessaan tuoksumaailmassa ottaa päähän lanseerausten määrä, mikä aiheuttaa kiireen tuntua testailussa. Mitä vintageen tulee, voin haistaa mitä tulee vastaan, mutta varsinaiseen metsästykseen ei ole haluja. Etsin tuoksuja käyttöön pidemmäksi aikaa, joten pyrin välttämään hankalasti saatavia ja limited editioneita.

Tänään angstaan eniten sitä, että mitä enemmän haistelen tällä tahdilla uutta sitä enemmän kaikki alkaa tuoksua jo aikaisemmin koetulta riippumatta siitä kuljetaanko valtavirrassa vai sen ulkopuolella. Pelkään, että lopulta minustakin tulee se, joka toteaa ettei vuonna 201? ole lanseerattu mitään mielenkiintoista. Se jos mikä olisi karsein kuvittelemani tulevaisuus tuoksuharrastuksen suhteen. Haluaisin edelleen voida innostua uudesta siellä Sokkarin hyllylläkin. Harkitsisin pientä paastoa sampleilun suhteen, jos malttaisin. Tauon jälkeen osaisi varmaan taas arvostaa uusia tuttavuuksia enemmän. Koukussa kuitenkin ollaan, viimeaikoina on taas pitkästä aikaa löytynyt pari erityisen liikuttavaa tuoksua jotka pitävät taas hetken testailuinnostusta yllä.

_________________
http://talventuoksu.blogspot.fi/

Valtavirrassa purjehdin vielä (etupäässä) ja löydän edelleen sieltäkin miellyttäviä tuoksuja. Harrastukseni on kuitenkin niin uusi. Julkkistuoksut puuduttaa, joskin omistan JLon Glow:n, käytänkin sitä jopa välillä. Lady Gagan tuoksun haluaisin ostaa jo ihan siksi että Gaga on iiiihana, rakastan sitä naista Periaatteessa ihan sama miltä se tuoksuu. Ja siistiä että neste on mustaa
Madonnan Truth or Dare (?) miellyttää kai monia, itse en ole sitä nuuskinut.

Mutta mitä enemmän haistelee, sitä enemmän on alkanut kaivata tuoksuihin persoonaa. Jotain erilaista. Jotain millä on oma luonne. Joten nichetuoksut ovat alkaneet kiinnostaa enemmän.
Olen myös enemmän ja enemmän alkanut pitämään ja kiinnostumaan miesten tuoksuista.

Pidän ysärituoksuista kovasti, keräilenkin niitä. Mutta en osaa oikein etsiä mistään niitä vintage-versioita. Niinpä olen tyytynyt uusiin versioihin esim. Dolce Vitasta ja Le Malesta. En tiedä mistä hankkia niitä 90-luvun versioita kyseisistä tuoksuista tai muista ysärituoksuista.
Miten tunnistan esim. ebayssa mikä pullo on vintage-versio? Luotanko myyjään joka sanoo tuoksun olevan alkuperäinen 90-luvun pullo?

Ebaysta olen kyttäillyt jo lopetettuja ysärituoksuja, nyt olisi haaveissa Rochasin Byzantine joka oli aikoinaan limited edition. Samoin löysin Venezia Pastellon joka on myös lopetettu aikoja sitten. Samoin ebaysta (ja välillä huutonetistäkin) löytyy helposti Yves Rocherin vanhuksia joita kerään minipulloina. Kirppareilta löytyy välillä jotain.

Tykkään siis 90-luvun tuoksuista ehkä kaikkein eniten. Silloin tehtiin mainioita tuoksuja jotka myös herättävät muistoja mieleen, se tuo tietenkin niihin oman lisäsäväyksensä.
Myös kasarituoksut kiinnostavat vaikka niissä onkin sitten monia tosi tujuja tapauksia. Hmmmm, en enää muista ollenkaan miltä Lou Lou tuoksui, pitäisi verestää muistiaan esim. minipullolla. Pystyisinkö enää sitä käyttämään. Teininä se upposi kummasti. Kuten myös Balahe. Ei taitaisi nykyteinejä nuo enää kauhesti miellyttää

Minun tuoksuni ovat etupäässä valtavirtaa, mutta niche-tuoksut (ja tuoksufoorumin) löysin pari vuotta sitten nimenomaan kyllästymisestä valtavirtaan ja sen hetken mitäänsanomattomiin valtavirtatuoksuihin, joista en löytänyt mitään mikä nousisi esille. Tai mitään mikä olisi minua. Onkohan muuten tuoksutrendit siirtymässä pois siitä vaaleanpunaisesta pliisusta kukkaishedelmästä vai kuvittelenko vain? Nykyään nimittäin löydän toisinaan jopa valtavirtatuoksuista jotain kiinnostavaa, ja noh miesten puolelta aika usein myös. Yksi ärsytys valtavirtatuoksuissa on muuten juuri tuo sukupuolijaottelu mistä Kamicha aloitusviestissä mainitsikin.

Vintage-tuoksuista minua kiinnostaa lähinnä 80- ja 90-luvun tuoksut. Etenkin ysäri! Ne mitä rakastin tuolloin, ja mitkä edelleen herättää muistoja. Liian usein nykyversiot noista on reformuloitu pilalle, tai sitten tuoksut on lopetettu kokonaan. Ihan kiinnostuksen vuoksi olisi hauska haistaa myös klassikoista vintage-versioita, mutta niitä minulla ei ole mielenkiintoa hankkia itselleni. Siis ainakaan haistamatta, mistä sitä tietää vaikka niiden joukosta löytyisikin joku suuri rakkaus!

_________________
http://haistaite.com/

Pieni tarkennuskysymys. Kun ketjussa puhutaan vintagetuoksuista, onko kyse olemassaolevien tuoksujen vanhoista formulaatioista vai klassikkotuoksuista yleensä?

_________________
http://otavainu.blogspot.com/

Itse tarkoitin olemassaolevien tuoksujen vanhoja formulaatioita :)

Vintagehan on kovin häilyvä käsite, mutta minä tarkoitan sillä olemassa olevien tuoksujen vanhoja formulaatioita, jo kauan sitten kokonaan lopetettuja tuoksuja, ja klassikkotuoksujen vanhoja formulaatioita. Klassikkotuoksujen aivan antiikkiset formulaatiot eivät ole mielestäni vintagea, niin kuin ei niiden nykyversiotkaan. Eipä taida kauppojen hyllystä tänä päivänä löytyä ainuttakaan tuoksua jota ei olisi aikojen saatossa muutettu, jopa useaan kertaan?

_________________
http://haistaite.com/

OK

_________________
http://otavainu.blogspot.com/

Minäkin ajattelin ensisijaisesti noita vanhempia formulaatioita, vaikka joku lause saattaa kyllä olla sellainen, että sen voi hyvin tulkita myös tarkoittavan nykyversioita.

_________________
Oh deer.